Yksi 24 tunnin työvuoro töitä ja kolme päivää vapaata. Monet kertovat sen työrytmikseen. Toiset puhuvat samasta työrytmistä maltillisemmin: Silloin yhtä 24 tunnin työvuoroa seuraa yksi lepopäivä sekä kaksi vapaapäivää. Molemmissa luonnehdinnoissa tarkoitetaan niin sanottua vuorokausirytmiä, jossa 24 tunnin yhtäjaksoista työrupeamaa seuraa kolme vuorokautta kestävä vapaa-aikajakso.

Sellainen on kadehdittu, vihattu, ihailtu ja neutraalistikin koettu vuorokausirytmi. Kyseinen työrytmi on myös sellainen, ettei sitä saa teettää työntekijällä ilman aluehallintoviraston myöntämää poikkeuslupaa, jonka kyseinen taho myöntää tiukoin ehdoin. Se on työaikasuojelua, joka suojelee erityisesti työntekijää liialta kuormittumiselta.

Kyllä yhden vuorokauden jaksaa, jos sen jälkeen saa kolme päivää vapaata, sanotaan. Vai olisiko se kolmen päivän vapaa jakso ilmaistu yleisöystävällisemmin, jos se sisältäisi lepopäivän ja kaksi vapaapäivää? – Varmasti on, mutta ”yksi töitä ja kolme vapaata” -ajatusta pyöritellessä menee vipuun moni kyseistä työrytmiä tekeväkin. Siltikin, vaikka sen laskemiseen ei tarvita kuin yhden käden sormet, jolloin silloinkin yksi sormi jää reserviin.

”Yksi töitä ja kolme vapaata” on mieleen syöpynyt harha, sillä todellisuudessa vapaapäiviä on vain kaksi. Oikeastihan vuorokausirytmissä tehdään kahtena peräkkäisenä päivänä pitkä työpäivä, joten vapaa jakso on oikeasti vain kaksi vapaapäivää.

Jos ajatellaan, että työvuoro alkaa kello 9.00 aamulla ja päättyy 24 tuntia kestettyään kello 9.00 seuraavana aamuna. Tällöin tullaan paiskineeksi kahtena peräkkäisenä päivänä töitä, ensin aloituspäivänä 15 tuntia ja sitten lopetuspäivänäkin vielä 9 tuntia.

Päivää, jona tällaista työrytmiä tekevä pääsee töistä kotiin, sanotaan vapaapäiväksi tai hieman kauniimmin lepopäiväksi. Molemmat termit ovat vääriä. Oikea termi kotiinpääsypäivällekin on työpäivä. Onhan töitä sinäkin päivänä ehditty tehdä jo kello 0.00:n ja kello 9.00 välinen aika. Jokainen voi siitä helposti laskea, että kyllä, yhdeksän tuntiahan se tekee.

Mikä se sellainen vapaapäivä on, jolloin tehdään yhdeksän tuntia töitä? Tai harvempi työntekijä toteaa yhdeksän tunnin työrupeaman jälkeen, että ihan mukava lepopäivähän tästä vielä tulee. Illuusio, jossa vain yhdeksän tuntia kestävä työpäivä luonnehditaan vapaapäiväksi tai lepopäiväksi, on vaarallinen. Sillä ajattelutavalla muita kuin vapaapäiviä ja lepopäiviä vietäviä työntekijöitä olisi aika vähän.

Vuorokausirytmissä tehdään kahden vuorokauden aikana kolmeen tavanomaisen työpäivään uppoava kahdeksantuntinen, minkä jälkeen on kaksi vapaapäivää. Niistä vähintään toinen kuluu vielä toipumiseen, jos työvuoro on ollut raskas.

 

Teksti Marko Partanen