Tein ensihoidon johtamisen yamk-opinnäytetyönäni tutkimuksen ensihoidon työyhteisöissä tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä. Työ lähti liikkeelle vuoden 2017 syksyllä, kun #metoo –kampanja valtasi niin twitterit, facebookit, instat kuin muutkin somekanavat.
Oletin, että jokainen ensihoidossa työskennellyt on kokenut jonkinasteista seksuaalista häirintää. Seksuaalissävytteistä ja häiritsevää käytöstä tapahtuu varmasti potilaiden taholta, sillä päihteet puhuvat. Potilaiden suunnalta tulevaan epäasialliseen ja jopa uhkaavaan käytökseen ensihoitajat osaavat kuitenkin suhtautua ammatillisesti. Kuten sanottu, it’s the whiskey talkin’.
Ensihoitotyö on raskasta, työpariin luotetaan ja työyhteisöissä jaetaan niin ilot kuin surutkin. Toisinaan ollaan yhdessä töissä pitkiäkin aikoja, ollaan kahdestaan tai tiiviissä porukassa. Näin syntyy luottamussuhde työpariin ja työyhteisöön. Ensihoidossa ollaan yhtä perhettä ja niinhän sen pitääkin olla. Mutta mitä jos perheen sisällä ei homma toimi, kemiat eivät kohtaa, jos toiseen ei voi luottaa? Toisen aliarvioiminen, kyykyttäminen, eriarvoistaminen, hoitotaso-perustaso vastakkainasettelu: siinä muutamia ensihoidon työyhteisöihin liittyviä päivittäisiä kipukohtia.
Tai mitä jos töissä seksistiset vitsit lähtevät lapasesta, mitä jos joku koittaa lähennellä, mitä jos olo on epämukava? Viaton flirtti on sallittua, kyllä työkaveriin saa ihastua, kyllä treffeille saa pyytää, mutta mitä jos sitä tapahtuu liikaa, mitä jos se on painostavaa, mitä jos se ei enää ole kivaa?
Ensihoito on ollut miesvoittoinen ala, mutta kurssi on kääntynyt jo aikapäiviä sitten. Nykyään naisia työskentelee ensihoidon parissa yhä enemmän ja suuntaus on sama niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Pelastuslaitoksissa ei naisia ollut monessakaan paikassa 90-luvulla kuin toimistotehtävissä, nykyään pelastuslaitoksilla työskentelee naisia siinä kuin miehiäkin. Ensihoito on yhä naisvaltaisempaa, toki pelastuksen operatiivinen puoli koostuu edelleen lähes yksiomaan miehistä.
Opinnäytetyöni tutkimuksessa selvitettiin Keski-Suomen pelastuslaitoksen ensihoitopalvelun työntekijöiden ja Tampereen ammattikorkeakoulun ensihoitaja amk–opiskelijoiden kokemuksia työyhteisön sisällä tapahtuneesta seksuaalisesta häirinnästä. Kysely toteutettiin Webropol –alustalla, vastauksia kyselyyn tuli 99 kappaletta, vastausprosentiksi muodostui 24%. Aineisto analysoitiin sekä määrällisin että laadullisin analysointimenetelmin. Tulokset kertovat seksuaalista häirintää tapahtuvan ensihoidon työyhteisöissä ja se kohdistuu naisiin enemmän kuin miehiin. Opiskelijat vaikuttavat olevan erityisen alttiita seksuaaliselle häirinnälle, sillä he ovat alisteisessa asemassa eikä työpaikan tapoihin tai epäasialliseen huumoriin ja käytökseen puuttuminen ei ole helppoa. Seksuaaliselle häirinnälle työyhteisössä altistavia tekijöitä todettiin olevan työyhteisön ilmapiiri, oma provosoiva käyttäytyminen, naissukupuoli sekä yöpyminen samoissa tiloissa vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Seksuaalisesta häirinnästä kerrottiin vain harvoin eteenpäin: joko asia koettiin vähäpätöiseksi tai ei tiedetty miten ja kenelle tapahtuneesta tulisi raportoida.
Ensihoitajia kouluttavia oppilaitoksia on Suomessa paljon. Pitääkö ensihoitajaksi opiskelevan ja valmistuvan henkilön osata kohdata seksuaalista häirintää, onko se osa ensihoitajan ammattitaitoa? Osataan tai ei, niin seksuaaliselle häirinnälle on oltava ehdoton nollatoleranssi. Tämä pätee miehiin, naisiin, pelastajiin, ensihoitajiin, siivoojiin, sihteereihin – kaikkiin. Olisiko ensihoidon oppilaitosten otettava seksuaalinen häirintä osaksi opetussuunnitelmia samoin kuin uhka- ja väkivaltatilanteita varten jo nyt kouluttaudutaan? Kuinka työnantajien tulee toimia, jos työyhteisössä tapahtuu seksuaalista häirintää?
Kysymyksiä riittää, oikeita vastauksia on vaikea antaa. Seksuaalinen häirintä on jokaisen yksilön oma, subjektiivinen kokemus eikä sitä kukaan ulkopuolinen voi kyseenalaistaa. Toiselle härski läppä on hauska, toiselta se voi viedä yöunet, toinen kokee tulleensa hyväksytyksi työyhteisöön, kun huumori kohdistuu häneen, toinen voi lopettaa opiskelut ja vaihtaa alaa, jos seksuaalissävytteinen huumori menee yli oman sietokyvyn.
Missä menee raja? Mikä on sallittua, mikä taas ei? Toisaalta, rankka huumori auttaa jaksamaan ensihoitajan ja pelastajan raskaassa työssä, mustaa huumoria pitää myös vaalia. Ensihoidon työyhteisöissä vallitseva huumori on raakaa, mutta se ei saa mennä asiattomuuksiin. Asia ei ole niin kuin vanha sanonta sanoo: Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.
Teksti: Jukka Ylönen, ensihoitoesimies, Keski-Suomen pelastuslaitos
