Vuoden ensihoitajaksi 2021 valitun Anu Venesojan tie yamk -pohjalta lääketieteellisen tiedekunnan tohtoriopintoihin ei auennut helposti. Matkallaan hänen oli selvitettävä hakukelpoisuutta juristeilta ja pidettävä sinnikkäästi oikeuksistaan kiinni. Sinnikkyys palkittiin, mikä on hyvä asia ensihoitotyön tutkimuksen kannalta.
Anu Venesoja on valkoisessa kenttäjohtajan vaatetuksessa. Virve-puheryhmät ääntelevät vuoron perään ja Venesoja siirtelee yksiköitä tehtävältä toiselle. Pian tilanne Etelä-Karjalassa rauhoittuu ja aloitamme haastattelun. Venesojasta huokuu rauhallisuus ja ammattimaisuus, hän on jo ehtinyt kulkea pitkän tien ensihoitajasta kenttäjohtajaksi. Taival ei ole ollut pelkkää myötämäkeä mutta periksi ei ole annettu.
Ensihoito alkoi poltella
Venesoja aloitti lähihoitajaopiskelijana Lappeenrannan terveydenhuolto-oppilaitoksessa vuonna 1996. Aluksi hän suunnitteli suuntautuvansa lapsi- ja nuorisotyöhön, mutta koulun edetessä ensihoito alkoi poltella enemmän. ”Opiskelijakaverit puhuivat kovasti ensihoidosta ja isoisäni oli sodassa lääkintämiehenä. Ensihoito tuntui mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. ”Kun Venesoja valmistui, hänet soitettiin töihin lappeenrantalaiseen sairaankuljetusyritykseen. Tuolloin hänellä ei ollut aavistustakaan, mihin kaikkialle pillikyyti hänet veisi.
Vuonna 2000 Venesoja pääsi järjestyksessä toiselle ensihoitaja amk -kurssille Etelä-Karjalan ammattikorkeakouluun. Hänelle kertyi työkokemusta opintovuosien aikana ja luonnollisesti sen jälkeenkin. Välillä hän löysi itsensä Etelä-Karjalan keskussairaalan teho-osastolta ja välillä Falckin ja Imatran kaupungin ensihoidosta.
Venesoja siirtyi Imatran ensihoitopalvelun mukana Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (EKSOTE) alaisuuteen vuonna 2012. Vaihdoksen aikana hän kokeili siipiään työnjohdossa, varalääkintäesimiehenä. Kun kenttäjohtajat uuden lain myötä tulivat kentälle, Venesoja valittiin yhdeksi varakenttäjohtajaksi.
Rapsakkaa tahtia
Venesoja koki kovaa paloa kehittää itseään. Hän hakeutuikin ensimmäiselle Saimaan amk:ssa järjestettävälle ensihoidon kehittämiseen ja johtamiseen suuntautuvalle ylemmälle amk -kurssille. Hän halusi täydentää osaamistaan erityisesti esimies- ja kehittämistehtävien vaatimien taitojen osalta. Venesoja teki opinnäytetyönään osan Tehyn, SEHL:n ja Saimian yhteishankkeesta, joka kartoitti turvallisuutta ensihoidossa.
Normaalisti yamk-tutkinto vie aikaa 2,5 vuotta töiden ohella, mutta Venesojan into ja tutkimishalu veivät hänet omien sanojensa mukaan ”rapsakaampaan tahtiin” maaliin. Paperit tuli käteen 1,5 vuodessa.
Lisää ensihoidon tutkimusta
Yamk-tutkintoa opiskellessaan Venesoja kiinnostui lisää tutkijan urasta. Lopullinen kannustin tuli Maaret Castrénin luennon jälkeen, jossa kerrottiin ensihoitajan laajenevasta ja voimakkaasti muuttuvasta työnkuvasta. Tässä Castrén painotti, että ensihoidon tutkimusta tulisi lisätä ja siinä tulisi huomioida myös muut kuin lääketieteelliset näkökulmat.
”Yamk-opinnäytetyön viimeisen vaiheen aikana aloin oikeasti miettimään, kuinka siistiä olisi lähteä opiskelemaan tohtoritutkintoa. En kuitenkaan ollut varma, olisiko se edes mahdollista yamk -pohjalta.”Venesoja rohkaistui, kun kuuli silloiselta Saimaan amk:n yliopettaja Niina Nurkalta, että eräs yamk-sairaanhoitaja oli päässyt opiskelemaan tohtoritutkintoa valtiotieteelliseen tiedekuntaan Helsinkiin.
”Helsinki tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta, sillä matka sinne oli Lappeenrannasta sopiva. Helsinkiin oli myös juuri perustettu ensihoidon professuuri ja siellä oli valmiiksi vahva ensihoidollinen tausta.”
Hankala alku
Keväällä 2017 Venesoja otti puhelimen käteensä ja alkoi soitella Helsingin yliopistolle. Puheluihin suhtauduttiin pääosassa positiivisesti, mutta suoraa vastausta siitä, että soveltuuko yamk-tutkinto hakuprosessiin, ei kuitenkaan osattu antaa.
Puheluja ohjattiin eteenpäin seuraaville henkilöille, kunnes lopulta löytyi henkilö, joka tyrmäsi mahdollisuuden yamk-pohjalta. Venesoja ei kuitenkaan antanut periksi. ”Onneksi olin valmistautunut hyvin ja lukenut jopa hieman yliopistolakia aiheesta. Laissa todettiin, että yamk-tutkinto ja yliopiston maisterin tutkinto rinnastetaan täysin toisiinsa.” Venesoja lähetti vielä kirjallisen kysymyksen asiasta, joka löysi tiensä yliopiston lakimiehille asti. Muutaman viikon kuluttua Venesoja sai kuulla ilouutisen, että hakukelpoisuudet täyttyivät.
Työläs haku
Venesojan haku tohtoritutkintoon alkoi tutkimussuunnitelmalla ja ohjaajien kartoituksella. ”Tutkimusaihetta oli myytävä ohjaajille. Olin kiinnostunut kokonaisesta ensihoidon turvallisuuskulttuurista ja tehnyt aiemmin yamk -opinnäytetyön samantapaisesta aiheesta. Tutkimusaihe oli kuitenkin suhteellisen helppo saada läpi pienten muutosten jälkeen”.
Sitten Venesoja keräsi tutkimukseensa seurantaryhmän, jolla ei saa olla minkäänlaisia kytköksiä tai sidoksia ohjaajiin tai Anuun. ”Tämä tuotti hieman vaikeuksia, sillä esimerkiksi Castrén oli ollut osana niin montaa tutkimusta, että lähes kaikilla ensihoitotaustaisilla tohtoritutkinnon suorittaneilla henkilöillä oli jonkinlainen kytkös häneen”.
Venesoja joutui vielä hiomaan aihettaan, hankkimaan oikeaksi todistetut jäljennökset opiskelutodistuksistaan ja hakemaan apurahaa tutkimustyöhön. Hän haki etukäteen lupaa vielä HUS:n erva-alueen eettiseltä toimikunnalta ja tutkimuslupaa EKSOTE:lta. Venesoja sai myöntävän päätöksen Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan pääsystä kesäkuussa 2018.
Sosiaaliset taidot tärkeitä
Venesojan väitöskirjatutkimus on neliosainen, se käsittelee potilasturvallisuutta ja turvallisuuskulttuuria ensihoidossa. Ensimmäisessä osatutkimuksessa selvitetään potilaan näkökulmia ensihoitoon liittyvistä turvallisuusasioista. Venesoja haastatteli potilaita siitä, miten turvalliseksi he kokevat ensihoitotilanteet ja mitkä asiat lisäävät ensihoidon turvallisuutta. Erityisesti ensihoitajien sosiaaliset taidot vaikuttavat todella paljon potilaan kokemaan turvallisuuden tunteeseen.
”Haastatteluissa tuli esille, että vaikka ensihoitajalla olisi hyvä ammattitaito, tämän puutteelliset sosiaaliset taidot aiheuttivat usein potilaissa epävarmuutta ja heikensi heidän turvallisuudentunnettaan. Tätä esiintyi esimerkiksi, jos ensihoitaja keskusteli liian virallisella sävyllä.”
Potilaiden turvallisuuden tunnetta korosti myös ensihoitajien käyttämä sopiva huumori. ”Haastatteluissa selvästi korostui, että oikeassa kohdassa ensihoitajien pieni huumori, johon itse potilaskin pääsee kiinni, lisäsi taas huomattavasti turvallisuuden tunnetta.”
Korvaako supliikki osaamispuutetta?
Voisiko tutkimustuloksen perusteella ajatella, että hyvä supliikki korvaisi ammattitaidon puutetta? ”Mietin tätä asiaa, kun analysoin materiaalia. Arvioin, että hyvin todennäköisesti hyvillä sosiaalisilla taidoilla henkilö pystyisi kompensoimaan ammattitaidon puutetta. Tässä tulee vastaan organisaation vastuu ja velvollisuus valvoa potilasturvallisuutta sekä teknisen osaamisen tasoa esimerkiksi säännöllisillä testauksilla ja koulutuksilla. Potilashan itse harvemmin tietää toimiiko ensihoitaja hoito-ohjeen mukaisesti vai ei.” Venesoja ei silti väheksy potilaan kokemaa turvallisuuden tunnetta, johtuipa tämä mistä syystä hyvänsä. ”Potilas on kuitenkin se, ketä varten me työtämme teemme.” Ensimmäisen osatutkimuksen tuloksia esiteltiin ensimmäisen kerran EMS2019 -kongressissa Madridissa.
Hyödyntäisitkö tutkimusta valintakokeissa?
Ensihoitajaopintoihin vaadittavia pääsykokeita on viime aikoina supistettu. Voitaisiinko tutkimustuloksiasi hyödyntää pääsykoevaiheessa? ”Se on monipiippuinen asia. Pääsykoevaiheessa olisi ehkä hyvä lisätä hakijoiden tietoisuutta, että ensihoitajan ammatissa vaaditaan hyviä sosiaalisia taitoja. Tätä olisi myös hyvä huomioida ja tiedottaa itse koulutusvaiheessa ja ammattielämässä. Kaikki pystyvät kehittämään omia sosiaalisia taitojaan, jos vain haluavat. Sosiaaliset taidot voidaan liittää osaksi simulaatiokoulutuksia.”
Toinen tutkimus käynnissä
Yamk -taustaisia ensihoitajia, jotka ovat päässeet opiskelemaan lääketieteelliseen tiedekuntaan, on vain muutamia. ”Ei meitä taida kovinkaan montaa olla, jotka olisivat tätä polkua pitkin hakeutuneet.” Venesoja tietää lisäkseen vain yhden, joka on aloittanut häntä ennen.
Tohtoritutkinnossa Venesoja on otettu vastaan avoimesti, vaikka kursseilla on pääsääntöisesti lääkäriopiskelijoita. ”Olen itse tuonut asian esille, että opiskelen vain yamk -pohjalta, mutta kaikki ovat todenneet, ettei sillä ole mitään väliä. Kaikki ovat kuitenkin samalla viivalla ja kannustavat toisiaan. Olen päässyt kursseilla tutustumaan moneen mielenkiintoiseen ihmiseen.” Väitöstilaisuuden päivämäärää Venesoja ei vielä uskalla lupailla, mutta hänen tavoitteensa on vuodessa 2022.
Suomalaiset jälkijunassa
Suomalaisesta ensihoidosta tulevat tohtorit ovat muuhun maailmaan verrattuna vielä takamatkalla. ”Suomi on todella jälkijunassa verrattuna muihin maihin. Täällä tuotetaan hyvää lääketieteellistä tutkimustyötä ensihoidosta, jota arvostetaan kovasti maailmalla. Tutkimukset tulevat kuitenkin pääsääntöisesti lääkäritaustaisilta henkilöiltä. Puhtaasti ensihoitajataustaista yliopistotasoista tutkimusta tulee meiltä vähän. Ruotsissakin on tuotettu 2000-luvulla paljon enemmän ensihoitajien tai ambulanssisairaanhoitajien tekemiä tutkimuksia ja väitöskirjoja.”
Venesoja uskoo silti, että tohtoripolku tulee suomalaisille ensihoitajillekin tutummaksi, sillä yamk -ensihoitajia koulutetaan tasaiseen tahtiin. ”Ensihoidon tutkimuksiin tarvitaan uutta näkökulmaa, joka voisi hyvinkin tulla näiltä yamk -taustaisilta ensihoitajilta, jotka ovat kiinnostuneet tutkimuksien tekemisestä. Toisaalta myös yamk -opinnäytetöiden pohjalta olisi mahdollisuus tuottaa enemmän tieteellisiä julkaisuita ensihoidosta.”
Neuvoja kiinnostuneille
”Jos olet kiinnostunut ensihoidon kehittämisestä ja sinulla on jo visio tutkimusaiheesta, niin älä odottele, vaan hae! Älä kuitenkaan masennu, jos ensimmäinen tutkimusaihe ei mene heittämällä läpi. Keskustele ja neuvottele, niin aiheesta hioutuu varmasti timanttinen. Tutkintopolku vaatii sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä, eikä kaikki ei tapahdu heti, vaikka niin haluaisikin”, Venesoja evästää.
Yksi asia kerrallaan
Venesoja toppuuttelee, kun häneltä tiedustellaan: Mitä tohtoritutkinnon jälkeen tapahtuu? ”Suunnitelmat siltä osin ovat vielä tekemättä. Otetaan nyt yksi asia kerrallaan. Tutkimus kyllä kiinnostaa ja työelämässä tulee jatkuvasti monia ideoita vastaan, joista voisi tehdä tutkimusta. Aika näyttää, lähdenkö hakemaan dosentiksi asti.”
Venesojalla on periksiantamaton innostus kehittää ensihoidon kenttätyötä ja itseään. ”Toivon, että voisin toimia hyvänä roolimallina ja antaa nuoremmille ja miksi ei myöskin vanhemmille ensihoitajille innostusta kehittää itseään.”
TEKSTI JA KUVAT DIMITRI LISITSYN
