Hengitysvaikeuspotilas on mielestäni melko kompleksinen potilas, sillä hengitysvaikeuden taustasyitä on lukuisia ja aina ei ole ensihoitovaiheessa edes mahdollista määrittää spesifiä taustasyytä. Lisäksi on tapauksia, joissa taustasyitä on useampia, esimerkiksi COPD:n paheneminen ja pneumonia. Tämä on varmasti yksi syy, miksi taustasyyhyn vaikuttavia hoitoja ei ole annettu niin runsaasti, sillä väärä hoitohan voi jopa pahentaa tilannetta. Isoimpana ongelmana ehkä oli, että ainoastaan 22 prosentilla oli työdiagnoosi kirjattuna. Potilaan oireen taustasyytä ei voi hoitaa, jos ei ole edes auttavaa käsitystä oireen aiheuttajasta. Merlot Medi -ensihoitokertomus ei tältä osin suoranaisesti tue käyttäjää tässä, sillä varsinaista erillistä kohtaa työdiagnoosille ei edes löydy.
Spesifisti tätä aihetta ei kotimaisessa ensihoidossa ole tästä näkökulmasta liikaa tutkittu. Vuokko Hiltunen on tehnyt “Ensihoitopalvelun keskeisten prosessien arviointi: rekisterianalyysi” -pro gradun, jonka aineisto sisältää osan ensihoidon ydinprosessien potilasryhmistä (korkea energinen trauma, hengitysvaikeus, rintakipu ja aivohalvaus). Hiltusen aineisto hengitysvaikeuspotilaan kohdalla sisältää 42 tehtävää. Tutkimuksessa katsotaan kohde- ja kuljetusaikaa, elintoimintojen seurantaa sekä ensihoidon ja hoidon vasteen toteutumista. Asetelmana on kuvata perus- ja hoitotason yksiköiden toimien ja kirjaamisen eroja.
Juha Tiainen on tehnyt “Hoitotyön kirjaaminen sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa” -pro gradun, jonka aineisto koostuu 150 ensihoitokertomuksesta. Tiaisen työssä tarkastelunäkökulma on potilaiden anamneesitietojen sekä fysiologisen parametrien esiintyvyys. Lisäksi Hanna Ruonala on kehittänyt yamk-opinnäytteessään mittariston mm. hengitysvaikeuspotilaan hoidon laadun osalta, STM:n mittareiden suhteen lisäyksenä on etCO2-mittaaminen.
Ulkomailla asiaa on tutkittu useasta eri näkökulmasta, muun muassa siitä, miten erilaiset parametrit esiintyvät ensihoitokertomuksissa tai siitä, miten ensihoitokertomukset soveltuvat tieteelliseen analyysiin. Isoimpana ongelmana esiin nousee perinteisten järjestelmien vertailukelvottomuus, kuten BLS – ja ALS -hoitovalikoiman määrittely suhteessa kotimaisen ensihoitojärjestelmän porrastukseen.
Mielestäni tällä hetkellä mielekästä olisikin keskittyä nimenomaan hieman yksinkertaisempaan prosessiauditointiin ja julkaista myös hoidon tuloksia. Tulevaisuudessa asia helpottunee KEJO -ensihoitokertomuksen ja ensihoitopalvelun kansallisen tietovarannon myötä, jolloin iso osa datasta olisi saatavilla kuin itsestään. Tämä edellyttää myös meiltä ensihoitokertomusten täyttäjiltä osaamista, jossa tiedot kirjataan niille varattuihin kenttiin, jotta tarvittavaa tietoa ei tarvitse etsiä monesta paikasta, kuten vapaasta tekstistä.
TEKSTI TUOMAS SALVISTO
Kirjoittaja on nsihoitaja AMK ylempi. Juttu perustuu kirjoittajan opinnäytetyöhön ”Hengitysvaikeuspotilaan hoidon osaaminen ensihoidossa”. Opinnäytetyö löytyy Theseus-tietokannasta.
KUVA JUHA JORMAKKA
