Ensihoitajat ovat hengenpelastajia työajallaan. Mari Kiuru on hengenpelastaja jatkuvasti, niin töissä kuin sen ulkopuolellakin. Vapaa-ajallaan Kiuru on hengenpelastuksen maailmanmestari ja maailmanennätyksen haltija.
Entisessä elämässään Mari Kiuru oli kilpauimari ja uimavalvoja. Nykyään hän on hengenpelastaja yötä päivää – jatkuvasti. Palkkatyönään Kiuru hoitaa potilaita Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen ambulanssissa, vapaa-ajallaan hän treenaa tavoitteellisesti hengenpelastusta (lifesaving). Kiuru on ikäryhmässään lajin maailmanmestari ja maailmanennätyksen haltija.
Kunnon panostus
Työskennellessään uimavalvojana Kiuru huomasi, että hengenpelastuksessa voi myös kilpailla. Itse asiassa lajissa on voinut kilpailla vuodesta 1907 alkaen. Homma käynnistyi siitä, kun australialaiset rantavahdit alkoivat kilpailla keskenään. Suomeen laji tuli yli 80 vuotta myöhemmin. ”Ensimmäiset SM-kisani kilpailin 2006, silloin laji ei ottanut oikein tuulta purjeisiin.”
Ehkä syynä oli se, että kisaamisesta puuttui jotain – tavoitteellisuus. ”Kolme vuotta myöhemmin altaassa heräsi ajatus, että jos muokkaisin uintiharrastustani hieman.” Kiuru hankki itselleen valmentajan ja vuoden päästä hänet valittiin Egyptin MM-kisoihin lähtevään maajoukkueeseen. ”Kun on kilpailusta kyse, en tee mitään vasemmalla kädellä.”
Mestari myös ajankäytössä
Kiuru on paitsi hengenpelastuksen myös ajankäytön mestari. Yhdeksän viikoittaisen treenin avulla hän hoitaa itseään, työvuorossa hoitoa saavat potilaat ja kotona eka- ja kolmasluokkalaiset lapset. ”Yksinhuoltajana on välillä oltava luova, että saan treenit tehtyä. Treenaan, kun lapset ovat koulussa, muuten treenit jäävät tekemättä.”
Allastreenit sujuvat tilanteen mukaan kolmessa eri uimahallissa. Forssan hallin kanssa Kiurulla on sopimus, hän pääsee sinne treenaamaan, vaikka se olisi kiinni. Välillä eri hallien ohjelmia on vaikea muistaa. Klassikkomokaksi onkin tullut se, kun treenit pitäisi aloittaa, niin altaan matala pääty vesijumppaajien hallussa. Silloin on sovellettava ja treenattava mitä voi. Allastreenejä on kaikista treeneistä vajaa puolet, loput tehdään salilla ja lenkkipoluilla.
Ei kolehti, eikä robotti, vaan Elmeri
Punakka ja pönäkkä treenikaveri ja perheenjäsen, vedellä täytettävä ylävartalotorso, on uimahallien ihmetysten aihe. Kiuru kutsuu harjoitusvälinettään poikaystäväksi, sillä laatuajasta ei kaverin kanssa ole puutetta. Poikaystävällä on nimikin: Elmeri.
Kun Elmeri pönöttää suihkuhuoneessa, sen ympärille kerääntyy porukkaa. ”Elmeriin suhtaudutaan mielenkiinnolla. Sitä on luultu robotiksi ja kolehdiksikin, koska sen päässä on korkki.” Kerran eräs rouva meinasi viedä sen mukanaan kotiinsa, mutta Kiuru pääsi väliin, Elmerillä on jo kumppani.
Uimaradoilla tulee joskus kommentteja, kun Kiuru kauhoo poikaystävä kainalossaan. ”Kerran sanottiin, että minulle ja lelulleni ei altaassa riitä tilaa. Kerroin pari valittua lausetta tavoitteellisesta treenaamisesta ja menin Elmerin kanssa hänestä ohi pelkillä potkuilla.”
Kun Elmeri on tankannut itsensä täyteen, se painaa 70 kiloa. Liukasta tekomiestä on hankalampi kuljettaa kuin elävää vaihtoehtoa. ”Joskus raivostun Elmerille, kun treeni ei kulje. Väitän, että se on lihonut.
Arvokisamitaleja
Australian MM-kisoissa, kaksi vuotta sitten, Kiuru liikutti Elmerin korviketta 50 ja 100 metrin matkoilla toiseksi nopeimmin. Hänen paraatilajinsa on kuitenkin 200 metrin esteuinti, jossa Elmerillä ei ole roolia. 200 esteuinnissa Kiuru voitti MM-kultaa. Se oli ensimmäinen suomalaisten saavuttama ykköstila lifesavingin MM-kisojen yksilölajeissa. Vuosi sitten Italian EM-kisoissa Kiuru voitti kolme kultaa ja yhden hopean. 50 metrin nukenkuljetuksessa Kiuru pysäytti kellon maailmanennätysajassa ja räpylöin uidussa 100 metrin nukenkuljetuksessa rikkoutui Euroopanennätys. Kolmas kultamitali tuli 200 metrin esteuinnissa ja hopea avovesiuinnissa.
Äiti vaan huutaa ja huitoo
Kiurun lapset ovat monesti kisoissa kannustamassa äitiään. Kerran äiti sai lapsiltaan palautetta, kun ei tehnyt mitään muuta kuin huusi ja huitoi käsillään. Kyseessä oli joukkuelaji simuloidusta onnettomuudesta. Kiuru toimi joukkueen johtajana ja ohjasi toimintaa rannalta. ”Näissä tehtävissä pelastetaan potilaita vedestä ja annetaan niille ensiapua. Tehtävän jälkeen suoritus arvostellaan.”
Kiuru yhdistää lifesavingissa työnsä ja entisen kilpauintiharrastuksensa. Hän suositteleekin lajia kaikille uimataitoisille, varsinkin jos uimahallin kaakelit alkavat kyllästyttää. Kaikkien ei tarvitse kilpailla, lajia voi harrastaa muutenkin.
Mikä ihmeen Lifesaving?
Lifesaving on iso laji Australiassa ja Amerikassa. Sen arvokisoissa kilpaillaan yli 20:ssä yksilö-, pari- tai joukkuelajissa. Osa niistä suoritetaan altaassa ja loput rannalla. Australian MM-kisoihin osallistui 4000 urheilijaa. Suomalaista toimintaa operoi Uima- ja hengenpelastusliitto.
Kuvateksti: Lifesavingissa kilpaileva Mari Kiurun perheeseen kuuluu eka- ja kolmosluokkalaiset lapset sekä Elmeri-nukke. Elmeri asustelee auton takakontissa, paitsi pahimmilla pakkasilla se pääsee pesuhuoneeseen. Silloin tällöin Elmeri löytyy myös puettuna lasten leikeistä.
TEKSTI MARKO PARTANEN
KUVA HANNA KEINO
