Suviseurat on talkoolaisten taidonnäyte. Se tuo pitopaikalleen ison kaupungin verran ihmisiä ja pystyttää kaikki tarvittavat palvelut. Alueella päivystää tietenkin ambulanssi ja palokunta sekä terveyskeskus erikoislääkäripalveluineen – ja kaikki ammattilaisvoimin, talkoilla.

Vanhoillislestadiolaisten Suviseurat pystyttää pitopaikallaan kaupungin kaupungin sisään. Viime kesänä Suviseurat järjestettiin 76 000 asukkaan Porissa ja tapahtumassa oli parhaimmillaan 87 300 vierasta.Majoittujat alkoivat täyttää aluetta kaksi päivää ennen nelipäiväisiä Suviseuroja. Tapahtumaa edeltävänä aamuna majoittujien pääluku oli 35 000 ja ensimmäisenä varsinaisena Suviseurapäivänä heitä oli jo 65 000.
Porin Suviseurojen turvallisuuspalveluja oli valmisteltu paikallisten viranomaisten kanssa kahden vuoden ajan. Ennen varsinaista tapahtumaa alansa ammattilaiset saivat ilmoittautua tapahtuman aikaiseen vapaaehtoistyöhön ja varata itselleen työvuoroja. Alueella päivystivät kolmessa vuorossa, ympäri vuorokauden ambulanssi, palokunta, turvavalvomo SUVITIKE sekä terveyskeskus.

Ensihoidon ja pelastuksen yksiköt saivat hälytyksensä suoraan Porin hätäkeskuksesta. Radioliikennettä operoitiin pelastuksen ANTO- ja INFO- sekä paikallisessa EVY-puheryhmässä. Tapahtumalla oli yksi oma puheryhmä, jota käytettiin tapahtuman sisäiseen viestintään.

 Suviseurojen perustason ambulanssi liittyi paikallisen ensihoidon kenttäjohtajan alaisuuteen ja se operoi vain tapahtuma-alueella. Siinä päivystivät Suviseuravieraiksi tulleet ja työvuoroja varanneet ensihoitajat.
Hälytykset annettiin Virve- ja matkapuhelimiin viestillä. Mikäli tehtävä oli kiireellinen, puheviesti kuului pelastuksen ANTO-puheryhmässä. Ensihoidon ”matkalla”- ja ”kohteessa”-statukset liikkuivat puheviestinä ensin pelastuksen INFOssa hätäkeskukseen, minkä jälkeen ensihoidon kenttäjohtaja halusi samat tiedot EVY-puheryhmässä. Ensihoitajat kaipasivat käyttöönsä paikallisen ensihoidon puheryhmiä, joilla L4 ja muut ensihoidon toimijat olisi saanut kiinni ilman kanavarallia. Yhteistyö paikallisen kenttäjohdon alaisena toimi hyvin.

Paikallinen ambulanssi oli mukana kaikissa tehtävävasteissa. C- ja D-tehtävillä paikallinen ambulanssi jäi asemalle valmiuteen ja Suviseurojen ambulanssi tiedotti kohteesta, oliko tarvetta hoitotason yksikölle tai kuljetukselle suoraan paikalliseen sairaalaan. Pääsääntöisesti kaikki kuljetettavat potilaat vietiin Suviseurojen omalle ensiapuasemalle, eikä paikallista ambulanssia tarvittu. Suviseurojen ambulanssi hälytettiin keskiviikon ja maanantain välisenä aikana reilu 30 kertaa.
Ensihoitajat hoitivat lämmöstä tai nestehukasta johtuvia uupumisia ja pyörtymisiä, yksittäisiä hypoglykemioita, rintakipuja, kouristuksia, kaatumisia, raskaudenaikaisia ongelmia ja muita sairastumisia. Päihtyneitä potilaita ei ollut yhtään. Kaikille ensihoitotehtävälle oli turvallista mennä, poliisin tai järjestyksenvalvojien apua ei tarvittu lainkaan.

Lauantai-iltapäivänä, päätapahtuman aikaan, kehittyi ensihoidon ruuhkahuippu; kentällä hoidettiin neljää tehtävää yhtäaikaa. Tällöin porilaiset ambulanssit hoitivat tehtäviä alueella myös itsenäisesti Suviseurojen palokunnan yksiköiden toimiessa ensivasteena. 
Merkillepantavaa lauantain tehtävissä oli se, että suurin osa potilaista oli lapsia ja nuoria, joiden riittävästä nesteensaannista tai syömisestä ei oltu huolehdittu. 
Vanhuksille oli järjestetty auringolta suojattu lepopaikka, jossa lauantain päätapahtuman aikaan oli käytössä 140 istuma- ja 20 vuodepaikkaa. Lepopaikalla pelasi huolto ja siellä saattoi kuunnella ohjelmaa. Järjestelyllä oli todennäköisesti iso ennalta ehkäisevä vaikutus vanhusten jaksamiseen ja siten myös ensihoitotehtävien määrään kuuman päivän aikana.

Hoitoa vaativat potilaat kuljetettiin Suviseurojen ensiapuasemalle, joka oli pressuista koottu moniosainen teltta. Ambulanssipotilaat mukaan lukien ensiavussa asioi päivittäin 75 – 130 henkilöä ja koko tapahtuman aikana 450 henkilöä. Heistä alle 16-vuotiaita oli puolet, lauantain päätapahtuman aikaan jopa 65-70%.
Ensiapua pyöritettiin 45 lääkärin ja 100 hoitajan voimin kolmessa vuorossa. Normaalisti paikalla päivysti kolme lääkäriä ja vastuulääkäri, tarvittaessa oli saatavilla myös kätilö. Normaalin hoitajan työn lisäksi pidettiin hoitajan vastaanottoa.

Lastenlääkäri oli saatavilla lähes aina, melko usein myös knk-lääkäri, muiden erikoisalojen lääkäreitä oli saatavilla vaihtelevasti. Ensiapuaseman aikuisasiakkailla ilmeni pääasiassa perussairauksien pahenemisia, lapset kärsivät korvatulehduksista, ylähengitystieinfektioista ja he saivat leikkiessään ommeltavia haavoja. Myös lämmöstä johtuvia uupumisia ja nestevajauksia ilmeni jonkin verran.
Lähes kaikki potilaat hoituivat tapahtuman omassa ensiavussa, päivittäin noin viitisen henkilöä lähetettiin sairaalaan, heistä osa ambulanssilla.

Suviseurojen palokunnalla oli käytössään sammutusauto sekä kaksi traktorimönkijää, jossa toisessa oli vesikärry. Palokunta miehitettiin ammattilaisvoimin. Pelastusyksikössä päivysti esimies ja kolme palomiestä, ”säiliömönkijäyksikkö” oli sijoitettu majoitusalueen pohjoisosaan ja siinä päivysti kaksi palomiestä. Palokunnan vuoroa johti päivystävä palomestari SUVI P40, jolla tuli olla päällystötutkinto sekä toimittava vastaavassa tehtävässä siviilityössään.
Palokunta sai kymmenkunta ensivastetehtävää, ne hoidettiin mönkijällä. Lisäksi palokunta hälytettiin muutamaan tarkistus- ja varmistustehtävään sekä yhteen alueen ulkopuolella mutta sen välittömässä läheisyydessä olleeseen rakennuspaloon.

 

Poliisin yksiköitä ei Suviseura-alueella päivystänyt, vaan poliisin partiot kiersivät tapahtumapaikalla osana muuta partiointia. Poliisi ei saanut Suviseura-alueelta yhtään hälytystä. Alueella päivystivät kuitenkin omat järjestysmiehet, jotka hoitivat tehtäväänsä yleisössä kiertäen, lisäksi turvavalvomossa oli monitoriseurantaa. Pisimmillään kolmen ja leveimmillään kilometrin pituinen alue oli tiheään täytetty. Kartoissa tiet ja polut olivat nimetyt ja risteykset numeroitu. Kartalla alue oli jaettu 100 metrin pituisiin ruutuihin.

Majoittujat ohjeistettiin paikantamaan majoituspaikkansa ja laittamaan karttaruudun koordinaatit esille ajoneuvoon. Navigointihaastetta silti vielä jäi, sillä kanttiinsa sata metriä olevalle alueelle mahtui monta majoitusyksikköä.

Kirjurin-, Hanhi- ja Raatimiehenluotojen tapahtuma-alue levittäytyi 200 hehtaarin alalle. Alue avattiin majoittujille jo kahta päivää aiemmin. Turvamääräykset olivat tarkat: tupakointia vain sille osoitetulla alueella, päihteitä ei ollenkaan eikä grillejä, kamiinoita ja aggregaatteja. K
oko alue ja riskipaikat; rannat, isot ojat ja alueen halkova 8-tie olivat aidattu. Kulkuneuvoilla alueelle pääsy oli rajoitettua ja yleisöpaikoille ajo oli estetty luonnonkiviesteillä.☐

Suviseurat on Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen järjestämä jokakesäinen hengellinen tapahtuma.

TEKSTI HANNA LEHTINIEMI
KUVAT SUVISEURAT KUVAPALVELU