”Nainen soitti 112 miehensä yleistilan laskun vuoksi. Myös nainen oli tilanteen takia erityisen kuormittunut. Olin lukenut Learning from Excellence -raporteista palautteen, jossa kuvattiin samankaltainen tilanne, omainen oli ollut huojentunut, koska hänetkin oli vastaavassa tilanteessa huomioitu ja hoidettu sosiaalityöntekijät paikalle. Päätin toimia samalla tavalla kuin LfE-raportissa.” Näin kirjoittaa ensihoitaja omassa LfE-raportissaan. Reilussa puolessa vuodessa niitä on Varsinais-Suomessa kirjoitettu jo 120.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kenttäjohtaja Teijo Ristimäki luonnehtii äskeistä ensihoitajan tekemää palautetta Ilmaiseksi mainokseksi Learning from Excellencelle (LfE) mutta toteaa sen silti olevan nimenomaan sitä, mistä LfE:ssä on kysymys. Hyvä palaute poikii oppimista hyvistä käytänteistä.

Ristimäki on lääkintäesimies Vesa Jyrkkäsen ja ensihoitaja Jarmo Määttäsen kanssa ollut tuomassa LfE:tä Suomeen. Toimintojen jalkauttaminen kentälle on vaatinut työtä. LfE työryhmä on kouluttanut koko alueen ensihoitajat ja käynyt kertomassa mistä LfE:ssä on kysymys, mistä se on lähtenyt liikkeelle, miten raportteja tehdään ja miten niitä käsitellään.
”Tämä vaatii sen, että ketä sitä lähtee hoitamaan, sen on tuotava asiaa voimakkaasti tykö.”

Ristimäki on huomannut luentoja pitäessään erilaisia suhtautumisia. Niistäkin, jotka ovat lähdössä vetämään LfE-projektia omissa yksiköissään, on osa ollut varauksella.
”Jos tätä asiaa ei koe omaksensa, eikä ole valmis tekemään töitä, niin se ei toimi. Asia ei vain etene”, Ristimäki sanoo.

LfE alkoi osassa Varsinais-Suomen ensihoitoa viime lokakuussa. Vuodenvaihteessa se laajeni koko ensihoitoon. Alueelta on tähän mennessä kirjoitettu n. 120 raporttia. Maaliskuussa mukaan lähtivät Loimaan, Uudenkaupungin ja Salon päivystykset. Niissä tehtyjä raportteja ei Ristimäki ole toistaiseksi lukenut, päivystysten osastonhoitajat pyörittävät raportointia omissa yksiköissään.

Monet odottavat LfE:stä HaiPron kaltaista sapluunaa, jossa on valmis kaavake, analysointityökalut ja asioita käsittelevä työryhmä. Toistaiseksi LfE toimii kevyemmin. Sähköisellä alustalla on tunnistetietojen lisäksi kaksi kysymystä, joihin vastataan. Mitä tehtiin erinomaisesti? ja Miten tätä toimintaa voidaan hyödyntää jatkossakin?
Ristimäki, Jyrkkänen ja Määttänen keräävät raportit ja tuovat niitä julki. Varsinais-Suomessa pidetään vuosittain neljä alueellista koulutuspäivää ja jatkossa osa ajasta käytettäisiin siihen, että erinomaisia asioita käydään läpi. Lisäksi palveluntuottajia kannustetaan käymään raportteja läpi esim. kuukausikoulutuksissa.

”Potilasturvallisuutta lisääviä, suoraan käyttöön otettavia toimintamalleja ei vielä ole löydetty mutta henkilöstö on saanut paljon positiivista palautetta. Koen, että se on vähintäänkin yhtä tärkeää”, Ristimäki sanoo. Kiitoksen saaneet käytännöt kuuluvat ja ehkä niistä otetaan mallia.

Ylivoimaisesti mieleenpainuvimpana palautteena Ristimäki esittelee ensihoitajan hyvää asennetta koskevan palautteen. Palautteessa todetaan, että vaikkei asennetta voi opettaa, niin jotain voidaan kuitenkin tehdä. Lue tästä kokonainen palaute, Ristimäki lähetti sen jokaiseen työpisteeseen ja pyysi asettamaan sen kaikkien nähtäville.

Mitä tehtiin erinomaisesti?
Ensihoitajalla on hyvä asenne tehtäville. Moni pähkäilee, miksi joku on soittanut apua. Kokenut ensihoitaja jaksaa edelleen suhtautua kaikenlaisiin tehtäviin hyvin. Turha valittaa. Työ hoituu mielekkäämmin, kun ajaa annetut tehtävät ja keskittyy työhön sen sijaan, että miettii miksi 112:een on soitettu.

Miten tätä toimintaa voidaan hyödyntää jatkossakin?
Olemme töissä täällä. Meidän pitäisi ajaa ne keikat, jotka meille annetaan, oli niissä päätä, häntää tai ei mitään. Asennetta ei voi kouluttaa, se lähtee itsestä. Työvuoroni oli paljon mukavampi, kun sain olla tämän ensihoitajan kanssa. Vaikka keikkaa riitti koko yön, niin niistä ei kiukuteltu. Ja tehtävät hoidettiin huolellisesti eikä menty siitä mistä aita on matalin.
Jokainen voisi ajatella omalla kohdallaan, että vaikka kuinka harmittaa, niin silti mennään asenteella, koska työpari ei välttämättä jaa ajatusta keikan tyhmyydestä ja turhuudesta.

TEKSTI MARKO PARTANEN
KUVA DIMITRI LISITSYN