Tampereen ammattikorkeakoulun ensihoitajaopiskelijat kirjoittivat itselleen kirjeen. He pohtivat siinä, minkälaisia he haluaisivat olla, kun opiskelut neljän vuoden päästä päättyvät. Opiskeluiden loppusuoralla heidän tuli pohtia, miten koulutus on heitä valmistanut. Näin opiskelu oli muuttanut heidän suhtautumistaan ensihoitajan ammattiin.

”Tätä kirjettä kirjoittaessani istun etiikan tunnilla ja ajattelen, että taidan olla oikeassa paikassa.” Näin kirjoitti eräs Tampereen ammattikorkeakoulun uusista ensihoitajaopiskelijoista lokakuussa 2017. Ensihoitajaopiskelijat olivat saaneet tehtäväksi kirjoittaa itselleen kirjeen, jossa heidän tuli miettiä, mitä he odottavat opiskeluvuosiltaan ja millaisia hoitajia he haluaisivat olla neljän vuoden päästä. Opettajat saivat luvan kirjeiden hyödyntämiseen ja lupasivat palauttaa ne opiskelijoille valmistumisen yhteydessä.

 

Opintojen alkuvaiheessa kirjoitetuista kirjeistä löydetyt ammatillisen kasvun teemat.

Opiskelijoiden kirjoittamista kirjeistä nousi vahvasti esiin kolme ammatilliseen kasvuun liittyvää teemaa. Ensimmäinen on kasvu ihmisenä, joka kokoaa yhteen opiskelijoiden toiveet henkisestä kasvusta. Useat opiskelijat toivoivat opiskelujen tuovan heille niin itsevarmuutta kuin aikuistumistakin. Toinen teema on kasvu ammattilaisena, joka jaettiin ammattitaitoon ja työelämävalmiuteen. Opiskelijat uskoivat opintojen tuovan ammattitaitoa, johon kuului teoreettinen tietämys ja käytännön kokemus. Lisäksi opiskelijat korostivat työelämävalmiuden tärkeyttä; he toivoivat olevansa valmiita työelämään ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin. Kolmanneksi teemaksi nousi henkinen hyvinvointi, johon kuuluivat omasta jaksamisesta huolehtiminen ja elämästä nauttiminen. Kirjeissä opiskelijat huolehtivat tulevista stressitasoistaan ja muistuttelivat jaksamisesta huolehtimisesta ja omista aikaansaannoksista nauttimisesta.

 

Opintojen lopussa

”Ensihoitajakoulutuksen nelivuotinen taival lähenee loppuaan ja valmistuminen on edessä. On upea tunne, että se 12-vuotias minä, joka sanoi kadulla kävellessään ja ambulanssin ohi ajaessa, että joskus minä olen tuolla, on nyt käynyt toteen. Millaiseksi hoitajaksi kasvoinkaan?”

Samat opiskelijat saivat valmistumisen kynnyksellä tehtäväksi pohtia, miten koulutus on valmistanut heitä ensihoitajaksi ja millaisia ensihoitajia he ovat. Opiskelijoiden vastauksia analysoidessa esiin nousi kuusi osa-aluetta, jotka kuvasivat, millaisia ensihoitajia he ovat.

Ensimmäinen osa-alueista oli nöyrä. Valmistuvat opiskelijat nostavat esiin sen, että ammatti on haastava ja vaatii kunnioittavaa suhtautumista. Ensihoitajina he ovat omalla toiminnallaan vastuussa toisen ihmisen hyvinvoinnista, eikä tähän vastuuseen pidä suhtautua liian kevyesti. Opiskelijat ovatkin hyvin kriittisiä omia taitoja reflektoidessaan.

Toinen osa-alue oli potilaat yksilöllisesti kohtaava. Tähän sisältyy jokaisen potilaan kohtaaminen yksilöllisesti ja yhdenvertaisesti taustasta ja tilanteesta riippumatta. Opiskelijoiden vastauksissa ilmenee, kuinka tärkeä on kohdata potilas kokonaisvaltaisesti. Vastauksista ilmenee myös huoli siitä, että ensihoitajan hektinen työ voi johtaa vaikeuksiin kohdata potilas yksilöllisesti. Opiskelijat pelkäävät toimintansa rutinoituvan sellaiseksi, että potilasta kohdatessa keskitytään vain ongelmaan, ei yksilöön.

Kolmanneksi nousi elinikäinen oppija. Opiskelijat tuovat esiin, kuinka heillä on yhä halu oppia jatkuvasti uutta ja kehittyä omassa työssään. Vastauksissa ilmenee, että opiskelijat eivät vielä koe olevansa valmiita, vaan tiedostavat kehittyvänsä koko työuransa ajan.

Osa-alue positiivisesti tulevaisuuteen suhtautuva sisältää nimensä mukaisesti positiivisen ajattelu ja avoimen suhtautumisen tulevaisuuteen. Opiskelijat kokivat tärkeänä sen, että empaattisuus säilyisi työuran loppuun asti ja vallitsevat maailmantilat eivät vaikuttaisi heidän jaksamiseensa tai tapaansa toimia.

Osa-alueista tiimipelaaja tarkoittaa sitä, että opiskelijat näkevät ensihoitajan työn tiimityönä. Sujuva tiimityö on tärkeää niin potilaan kuin työssä jaksamisenkin kannalta. Vastauksissaan opiskelijat korostivat etenkin työkollegoiden tukemisen tärkeyttä.

Viimeisenä osa-alueena on henkisesti valmis. Henkiseen valmiuteen kuuluu hyvä itsetuntemus, joka luo pohjan potilaan kohtaamisella ja antaa valmiuksia käsitellä vaikeitakin asioita. Ensihoitajan työssä joutuu usein kohtaamaan haasteita ja vaikeita tilanteita, joiden käsittely jälkikäteen on tärkeää hoitajan oman henkisen hyvinvoinnin kannalta.

Miten opiskelijat kuvasivat ensihoitajuutta opiskelujen loppuvaiheessa.

 

”Nauti siitä, mitä olet saanut aikaiseksi. Olet valinnut tämän kiinnostavan ammatin ja päässyt opiskelemaan sitä. Olet opiskellut itsesi ammattilaiseksi. Olet nyt valmis maailmaan, ensihoitajana! Pidä huolta omasta jaksamisestasi, jotta et kovien paineiden alla murtuisi. Voimia ja iloa tulevaisuuteen. Yksi reitti on nyt kuljettu halki, nyt täytyy tutkia, mihin se lopulta johtaa.”

 

Kirjoittajat: Lasse Tervajärvi, lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Seija Tiainen, lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu