Ruukki-romaani kertoo ensihoitaja Edvin Moukarin ja hänen kollegoidensa mutkikkaista suhteista ja sattumuksista. Tapahtumat sijoittuvat ambulanssikeikoille, Kellokosken ruukin vanhaa aikaa huokuviin maisemiin tai vaikkapa Suomen hallituksen mukana Valtioneuvoston linnaan. Kerronta on leffamaista ja juonen käänteet nerokkaasti nivottuja.
Romaanin tarinaan kiinteästi kuuluva Kellokosken ruukki on paikkana mielenkiintoinen. Sen historian havina vaikuttaa romaanissa aina tähänkin päivään asti. Rakennusten seinät kätkevät sisäänsä salaisuuden, jonka on aika tulla ulos.
Kirjassa eletään hyvin ajankohtaisten asioiden ympärillä. Korona kurittaa ja karanteeniin joudutaan, uusi normaali yrittää asettua paikoilleen. Paloaseman väkeä askarruttaa ja mietityttä, syynä ei aina ole korona.
Ensihoidon ja politiikan tutut ja ajankohtaiset asiat kohtaavat kirjan sivuilla. Tuttujen asioiden pyörittely tuokin tarinan käänteisiin aitoutta, ja tilanteisiinkin on helppo samaistua. Asioita käsitellään kirjassa erittäin inhimillisesti. Juonenkäänteet ovat nerokkaasti keksittyjä. Asiat ja henkilöt yhdistyvät mitä kekseliäintä kautta toisiinsa. Toisaalta huikeat vertauskuvat lausahduksissa ja asioiden kuvailuissa antavat lukijalle paljon. Asioita kuvaillaan hienosti faktaa ja fiktiota käyttäen siten, että tapahtumat tuntuvat todellisilta.
Kirjoittajan persoonallinen kirjoitustyyli poikkeaa jonkin verran hänen edellisistä kirjoistaan. Vaikka mukana on edelleen kirjoittajalle tuttu ensihoitajien ja palomiesten maailma, löytyy kirjasta muitakin näyttämöitä, kuten hallituksen työ ja Valtioneuvoston linna.
Teksti on kuvailevaa ja havainnollistavaa, jolloin lukijan on hyvin helppo hahmottaa henkilöt, paikat ja tapahtumat. Ajoittain hyvinkin tarkat kuvailut eivät kuitenkaan aliarvioi lukijaa. Rautalangasta asioita ei väännetä. Kirjan lukeminen hipoo jo elokuvan tai tv-ohjelman seuraamista, mikä ei mielestäni olisi ollenkaan huono idea kirjan pohjalta.
Kirjan henkilöiden persoonat ovat tarkkaan harkittuja. Päähenkilö Edvin ”Ettani” Moukari on normaalinoloinen kansalainen, ensihoitaja, valokuvaaja ja maininnan arvoinen nuuskamies, sillä sen verran usein nuuskapallo huulen alle sujahtaa. Päätyönään hän touhuaa ensihoitajana ambulanssissa ja sivutyönään valokuvaajana, mikä tuo tarinaan omat tilanteensa. Päähenkilö on mielestäni helposti samaistuttava, ei mikään supersankari, vaan arjen sankari, jonka oikeellisuudentaju ja auttamisenhalu tilanteessa kuin tilanteessa vie hänet melkoisen kiemuraisiin kuvioihin.
Muutkin kirjan henkilöt ovat mieleenpainuvia, omaperäisiäkin. Jokainen heistä tuo tarinaan lisäväriä. Itseäni ilahdutti ja nauratti erityisesti terveysministeri Pipsa Pöntinen, joka monista yrityksistä huolimatta ei saa ulosantiaan kuntoon. Olkoon tilanne miten vakava tahansa, hän ei tunnu onnistuvan. Puhe takeltelee ja sanat menevät sekaisin, myötähäpeä tuntuu lukijalle asti.
Kopterilääkäri Aki-Pekka Ervasti on puolestaan saanut lisänimen ”Punainen paroni”. Hän hallitsee juonittelun. Juoruilussa on puolestaan kunnostautunut Taiskaksi kutsuttu ylipalomies Taisto Kattelus.
Lukukokemus oli kiinnostava, ja välillä lukemista oli vaikea keskeyttää. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka nauttivat tapahtumien kiemuroista ja mielenkiintoisista sattumista. Ne on Ruukissa kirjoitettu ja kieputettu nerokkaasti yhteen. Uskon, että kirja löytää lukijoita myös ensihoidon ja pelastusalan ulkopuolelta. Kirjassa pääseekin hyvin aidontuntuisesti mukaan keikoille ja asemalle, mutta tapahtumat pyörivät silti paljon muuallakin.
Teksti Marjut Makkonen
Teos: Ruukki, 313 sivua
Tekijä: Marko Partanen
Kustantaja: Suomen Ensihoidon Tiedotus Oy
