”Olen opinnäytetyössäni tutkinut ensihoitopalvelun ja pelastustoimen tavoittamisviiveitä, jotka ovat herättäneet mielenkiintoni ensihoitopalvelun kehittämiseen. Ensihoitopalvelun toimintaa tulisi mitata, ohjata ja valvoa kattavammin”, kirjoittaa Markus Höglund.
Tällä hetkellä ensihoitopalvelulle on asetettu tavoittamisaikatavoitteita, mutta nähtävästi nämä tavoitteet eivät ole toimintaa ohjaavia. Eri tilastoista on nähtävissä ensihoitopalvelun jääminen jälkeen kohteen tavoittamisajoissa, eikä asiaa ole korjattu. Julkisen puolen palveluiden ongelmana on tehottomuus sekä se, että budjetin ylittyessä voidaan anoa vain lisää rahoitusta. Mikä olisi hyvä tasapaino ensihoitopalvelussa rahan ja ajan suhteen? Lisätehtävien haaliminen ensihoitoyksiköille suurentaisi tavoittamisaikoja, kun taas tavoittamisaikojen pienentäminen vaatisi mahdollisesti lisäyksiköitä, joka taas maksaa.
Ensihoitopalvelun seuranta
Tällä hetkellä tavoittamisajat ovat ainoa ensihoitoasetuksen asettama mittari, jolla mitataan ensihoitopalvelun tehokkuutta. Kun ensihoitopalvelun tavoittamisaikatavoitteet eri riskialueluokille on asetettu, sairaanhoitopiirin kuntayhtymä päättää siitä, miten ensihoitopalvelu tulee toteuttaa palvelutasopäätöksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoittamisaika määritellään viiveeksi ensimmäisen ensihoitopalvelun yksikön saamasta hälytyksestä siihen, kun ensimmäinen yksikkö ilmoittaa olevansa kohteessa. Kautta Suomen ensihoitopalvelun C- ja D-kiireellisyysluokkien tehtävissä 90 prosenttia alueen väestöstä pyritään tavoittamaan C-tehtäväkiireellisyysluokassa, 30 minuutissa ja D-tehtäväkiireellisyysluokassa kahdessa tunnissa. A- ja B -kiireellisyysluokkien tehtäville ei ole yhtenäistä linjaa tavoittamisaikatavoitteiden suhteen. Sosiaali- ja terveysministeriö on ohjeistanut sairaanhoitopiirejä seuraamaan myös aikaa ensimmäisen yksikön hälyttämisestä siihen, kun potilas on tavoitettu eli ”potilas kohdattu”. Sosiaali- ja terveysministeriö on ohjeistanut myös seuraamaan D-tehtävien osalta aikaa puhelun alusta kohteeseen.
Tavoittamisaikojen mittaaminen
Tavoittamisaikojen mittaamisessa on epäkohtia eikä tavoittamisaikatavoitteissa pysytä. C-tehtävien välittäminen ei toteudu aina välittömästi. C-tehtävien kohdalla on merkittävä ero kohteen tavoittamisajan suhteen, onko tavoittamisaika laskettu hätäpuhelun alusta vai siitä kun ensihoitoyksikkö on hälytetty. Arvion mukaan tehtäviä on laitettu jonoon ensihoitoyksiköiden puutteen takia.
Pohjois-Savossa ensivasteen hälytysviiveen keskiarvo (hätäpuhelun alusta yksikön hälyttämiseen) on vajaa 6 minuuttia. Pelastustehtävissä kesiarvo on vajaa 3 minuuttia. Tavoittamisajan mittaaminen olisi tärkeää tehdä hätäpuhelun soitosta siihen, kun potilas on kohdattu. Verrattuna edellisen ensihoitoasetuksen mukaiseen toimintaan, tavoittamisviiveen mittaamista ei toteuteta eritasoisten ensihoitopalveluun kuuluvien yksiköiden kohdalta. Tavoittamisaikoja olisi tärkeä mitata erikseen kaiken tasoisten yksiköiden kohdalta.
Toteutuneiden tavoittamisaikojen seuranta
Riskialueluokkajaon tarkoituksena on tarjota valtakunnallisesti saman tasoinen palvelu rakenteeltaan samanlaisille alueille. Uuden ensihoitoasetuksen piti yhtenäistää erityisvastuualueiden tavoittamisajat, mutta toisin kävi. Sosiaali- ja terveysministeriö laati hyvän ohjeen palvelutasopäätöksen laatimiseksi ja edelleen ERVA:t saavat itsenäisesti laatia omat tavoittamisaikatavoitteet. Sosiaali- ja terveysministeriö voisi olla aktiivisempi ohjaamaan sairaanhoitopiirien ensihoitopalvelua. Mielestäni on erikoinen yhtälö, kun sairaanhoitopiiri itsenäisesti järjestää, tuottaa ja valvoo oman toimintansa.
Voisiko olla mahdollista, että aluehallintovirastot ottaisivat enemmän vastuuta valvonnasta. Uusi ensihoitoasetus on johtanut siihen, että sairaanhoitopiireillä on tosi merkittäviä eroja kohteen tavoittamisajoissa. Pelastustoimella sisäministeriö on asettanut tavoittamisajat eri riskialueille ja samat tavoittamisajat ovat yhtenäiset koko Suomessa. Olisi tärkeä pohtia voisiko sosiaali- ja terveysministeriö tai aluehallintovirasto ottaa enemmän vastuuta valvonnasta kokonaisuudessaan. Pitäisikö ensihoitopalvelun seurannassa olla muitakin mittareita? Sellaisia, joilla voitaisiin mitata esimerkiksi aivohalvauspotilaan viive hätäpuhelun alusta lopulliseen hoitopaikkaan tai seurata ensihoidon tuottavuutta?
Pelastustoimen ja ensihoidon synergia
Pohjois-Savossa kiireelliset ensihoitotehtävät ovat lisääntyneet, kun taas ensivastetehtävät ovat vähentyneet tai paremminkin niitä on vähennetty vastemuutoksilla. Tulevaisuudessa päätöksiä tehtäessä tulisi ottaa huomioon, että pelastustoimella on yli 10 kertaa vähemmän tehtäviä kuin ensihoidolla ja niistä pieni osa on oikeasti henkeä uhkaavia tehtäviä. Pohjois-Savossa pelastustoimen tehtävistä 25% on ensivastetehtäviä, pienissä kunnissa jopa 40% tehtävistä on ensivastetehtäviä. Esimerkiksi Pohjois-Savossa pelastustoimen asemapaikkoja ja etenkin pelastustoimen yksiköitä on huomattavasti enemmän kuin ensihoitoyksiköitä, vaikka ensihoidolla on yli 10-kertainen määrä tehtäviä.
Tutkimustuloksien myötä mielestäni pelastustoimea pitäisi käyttää enemmän hyödyksi ensihoitotehtävissä, joissa henki tai terveys on uhattuna. Pelastustoimella on varsin hyvät kohteen tavoittamisajat verrattuna ensihoitopalveluun. Pelastustoimen lähtöaikoja saisi parannettua lisäämällä ympärivuorokautista välitöntä lähtövalmiutta. Pelastuslaitosten tulisi pohtia välittömän lähtövalmiuden lisäämistä paloasemilla, jotta lähtöaikoja saataisiin pienemmiksi. Esimerkiksi Pohjois-Savon pelastuslaitoksen ensivasteen lähtöaikojen keskiarvo on reilut 4,5 minuuttia. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen poikkeustilanteissa pelastustoimella olisi todella hyvät resurssit käytettävänä. Voi olla hyvinkin mahdollista, että pelastustoimen tuottamalla kiireellisellä ensihoitopalvelulla pystyttäisiin vastaamaan nopeammin aikakriittisten potilaiden tavoittamiseen. Viranomaisyhteistyön tuoman edun mukaan voidaan saada suuremmasta resurssista nopeampi vaste. Pohjois-Savossa on monta sellaista kuntaa, joissa on virka-aikana pelastustoimen henkilöstöä, mutta kunnassa ei ole ensihoidon valmiutta.
Kiireellinen ja kiireetön ensihoitopalvelu
Eräässä yamk-työssä selvitettiin asiakkaiden käsitystä ensihoidosta. Tulosten perusteella ensihoitopalvelun tulisi ensisijaisesti vastata vain kiireellisen hoidon tarpeeseen. Mielestäni ensihoitopalveluissa D-tehtävien hoitaminen tulisi järjestää erillään kiireellisistä ensihoitotehtävistä. Samat ensihoidon yksiköt eivät voi suorittaa kiireellisiä ja kiireettömiä tehtäviä. D-tehtävien tavoittamisviiveet ovat varsin hyvät tavoittamisaikatavoitteisiin nähden. Pohjois-Savossa D-tehtävien tavoittamisviiveet ovat varsin lähellä kiireellisten tehtävien tavoittamisviiveitä. Tulevaisuudessa vaihtoehto voisi olla, että kiireetön ensihoitopalvelu tai SOTE-keskukset vastaisivat D-tehtäviin. Näin ollen D-tehtävien hoitaminen ei veisi resurssia kiireelliseltä ensihoitopalvelulta, joka voisi nopeuttaa aikakriittisen potilaiden tavoittamisviivettä.
Minne katosi porrastettu vaste?
Esimerkiksi Pohjois-Savossa ensihoitoyksiköt tasosta riippumatta hoitavat kaikkia ensihoidon tehtäväluokkia tasapuolisesti. Perustason ensihoitoyksiköille ja hoitotason ensihoitoyksikölle ei ole priorisoitu tehtäväkiireellisyysluokkia. Pohjois-Savossa ensihoitotehtävistä D-kiireellisyysluokkaan kuuluu noin 1/3 tehtävistä. Pohjois-Savon pelastuslaitoksen ensihoitoyksiköiden yleisimmät hälytysluokat kaikista tehtävistä ovat heikentynyt yleistila/muu sairaus, rintakipu, kaatuminen, ensihoitopalveluun kuuluva hoitolaitossiirto sekä mielenterveysongelma. Kuljetusluokista tilastollinen ykkönen on X-5 (ei tarvetta, terveydentila määritelty), jonka jälkeen tulevat heikentynyt yleistila/muu sairaus, kaatuminen, ensihoitopalveluun kuuluva hoitolaitossiirto sekä X-8 (potilas hoidettu kohteessa). Mielestäni tulevaisuudessa kyseisten tehtävien osuus tulee todennäköisesti entisestään nousemaan. Lisäksi nykyisin on trendinä ottaa ensihoitopalvelulle muitakin kotiin vietäviä palveluita. Mitä tämä tarkoittaa ensihoitopalvelussa? Ensihoitoyksiköt ovat sidottuina kiireettömille tehtäville ja eivät ole hälytettävissä kiireellisille tehtäville.
Mitä tulevaisuudessa?
Millaista apua kriittisesti sairastunut kansalainen saa ensihoidolta x-ajan kuluessa ja mikä on etenkin se aika, jossa apu tulee perille? Onko hoitoa antamassa kokenut hoitotason ensihoitaja isolla N-luvulla kriittisesti sairastuneiden potilaiden hoidossa ja hoitotoimenpiteissä vai vastaako ensihoitaja-amk koulutus tulevaisuudessa kiireettömään ensihoitoon ja hoidon tarpeen arviointiin?
Jos ja kun vastuuhenkilöt alkavat suunnittelemaan hyvinvointialueiden palveluita, niin mielestäni ensihoidon palveluita tulisi tarkistaa isolla suurennuslasilla. Onko kiireellistä ja kiireetöntä ensihoitopalvelua hoidettava käsikädessä? Voisiko D-tehtävien hoitaminen kuulua SOTE-keskusten vastuulle? Kiireellinen ensihoitopalvelu (A-C tehtävät) voitaisiin tuottaa synergiassa pelastustoimen kanssa, tietenkään unohtamatta yhteistyötä SOTE-keskusten kanssa.
TEKSTI MARKUS HÖGLUND
Kirjoittaja on ensihoitaja yamk-opiskelija, hän työskentelee ensihoitomestarina Pohjois-Savon pelastuslaitoksella. Juttu perustuu ”Visio potilaan nopeaan tavoittamiseen Pohjois-Savon maakunnan ensihoitopalvelussa. Kiireellinen ensihoitopalvelu synergiassa pelastustoimen kanssa” -yamk-opinnäytetyöhön.
Tutustu Markus Höglundin opinnäytetyöhön tästä!
