YAMK-opinnäytetyössä tutkittiin Covid-19:n vaikutuksia ensihoidon tavoittamisaikaan ja tehtäväsidonnaisuuteen.
Covid-19 hengitystieinfektio alkoi levitä Suomessa vuoden 2020 alussa. Terveydenhuollon suojautumistarve, infektioiden torjunta ja leviäminen aiheutti merkittävää lisätyötä yksiköille. Lisäksi infektioriskin selvittäminen toi ennennäkemättömiä toimintamalleja käytäntöön. Ensihoidossa, infektioriskin arviota lisättiin kohteisiin tehtävillä puheluilla. Kontaminaatioriskiä pyrittiin pienentämään lisäämällä kaluston puhdistus- ja desinfektiotoimenpiteitä. Maaliskuussa Suomen hallitus alkoi asettaa kokoontumis- ja liikkumisrajoituksia terveydenhuollon kantokyvyn ylläpitämiseksi. Rajaliikennettä rajoitettiin, koulut siirtyivät etäopetukseen, ravintolat suljettiin ja valmiuslaki otettiin käyttöön. Ensihoidossa tämä alkoi näkyä työvuorojen hiljentymisenä.
Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu ristiriitaisia vaikutuksia ensihoitoon. Japanissa akuuttien sairastuneiden ja liikenneonnettomuuden uhrien kuljetusmäärät laskivat. 2020 maaliskuun puolivälistä alkaen akuutisti sairastuneita oli vaikea saada sisään sairaalaan. Samaa ongelmaa ei ollut esimerkiksi liikenneonnettomuuksien uhrien kanssa. Israelissa havaittiin merkittävää nousua yskään, kuumeseen, kurkkukipuun ja psyykkisiin ongelmiin liittyvissä hätäpuheluissa. Puheluiden lisääntyminen ei kuitenkaan näkynyt lisääntyneinä kuljetuksina. Kun covid-19 taudin levisi Italiassa, Venetsian alueella raportoitiin muutoksia tehtävien määrissä. STEMI-tehtävät laskivat 54 %, sairaalan ulkopuoliset elvytykset 38 % ja vakavat vammat 72 %, kun taas hengitysvaikeuteen liittyvät tehtävät nousivat 56 %. Italian Lombardiassa tehtävämäärät lisääntyivät ja samalla sairaalan ulkopuoliset elvytykset lisääntyivät. USA:ssa tehtävämäärät laskivat, mutta kohteessa todetut kuolemat lisääntyivät. Suomessa, HUS-alueella, lapsiin kohdistuvien ensihoitotehtävien määrä laski 2020 verrattuna aiempiin vuosiin, mutta kohdatut lapset olivat aiempaa sairaampia.
YAMK -opinnäytetyönä tehdyn tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, miten covid-19 pandemia vaikutti ensihoidon tehtävämääriin, kohteen tavoitettavuuteen ja ensihoitotehtävien kokonaiskestoon Varsinais-Suomessa. Tarkasteltavaksi ajanjaksoksi valikoitui 1.3.–31.8. välinen aika, koska covid -19 -pandemian takia tehdyt rajoitustoimet alkoivat maaliskuussa ja samalla haluttiin tutkia, mikä vaikutus pandemialla oli normaalisti vilkkaaseen kesäaikaan. Laaja aineisto käsitti 125507 ensihoitotehtävää. Tarkasteluajankohdan aikana vuonna 2020 kokonaistehtävämäärä laski 4,5 % vuosien 2017–2019 keskiarvoon verrattuna. Tutkimusajankohtana vuosi 2018 oli tehtävämäärältään kiireisin ja tehtäviä oli kuuden kuukauden aikana 2579 kappaletta enemmän kuin vuonna 2020. Covid-19:n vaikutus näkyi myös kuukausittaisissa tehtävämäärissä. Vuoden 2020 maaliskuussa tehtävämäärä laski 8,8 %, huhtikuussa 17,2 % ja toukokuussa 8,9 % aiempien vuosien keskiarvoon verrattuna. Tämän jälkeen tilanne alkoi tasaantua ja elokuussa 2020 tehtävämäärä oli 7,6 % korkeampi aiempiin vuosiin verrattuna. Tehtävämäärät lisääntyivät kesällä todennäköisesti covid-19 -tilanteen tasaantumisen ja liikkumisrajoitusten lieventämisen vuoksi.
Tehtävämäärien kuukausittainen ja vuosittainen muutos
Covid-19 -taudin vaikutusta tehtävien kokonaiskestoon ei voida varmuudella osoittaa
Tehtävän kokonaiskesto eli tehtäväsidonnaisuus lisääntyi tutkimusjakson aikana merkittävästi (vuonna 2020) verrattuna aiempien vuosien kokonaiskestoon. Tutkimusjakson ensihoitotehtävien kokonaiskeston keskiarvo vaihteli Varsinais-Suomessa vuosina 2017–2019 1 h 9 min – 1 h 31 min välillä, kun vuonna 2020 keskiarvon vaihteluväli oli 2 h 16 min – 2 h 20 min. Tehtävät kestivät vuoden 2020 maaliskuussa 1 h 7 min pidempään, aiempien vuosien maaliskuiden keskiarvoon nähden. Kesä-elokuussa ero on tasaantunut 46–48 minuuttiin, mikä johtuu vuoden 2019 kesä-elokuun aiempaa korkeammista kokonaiskestoista. Vaikka tehtävien kestossa on ollut nousua vuosittain, ei selittävää syytä merkittävään tehtävien kokonaiskeston nousuun ole. Vuoden 2020 lisäksi kaksi tuntia ylittäviä tehtäväsidonnaisuusaikojen keskiarvoja on raportoitu vain kesä-, heinä- ja elokuussa 2019. Tälle ei ole löydetty selittävää syytä. On mahdollista, että tehtävien kokonaiskesto on ollut samalla tasolla myös tarkastelujakson ulkopuolella syksyllä 2019 ja tammi-helmikuussa 2020, jolloin covid-19 ei selittäisi merkittävää nousua tarkasteluajanjakson aikana 2020. Tällöin kysymyksessä olisi todennäköisesti tilastointiin liittyvä poikkeama. Tutkimuksessa ei ollut käytettävissä dataa syksyltä 2019 ja alkuvuodelta 2020, joten tämän tarkastaminen ei onnistu. Keväällä 2019 Turun hätäkeskuksessa otettiin käyttöön uusi Erica-käyttöjärjestelmä, jolla saattaa olla osuutta vuoden 2019 tehtäviin. Myös kokonaiskestossa on ollut selvää nousua vuosittain, mutta 2020 nousu on ollut merkittävä verrattuna aiempiin vuosiin, pois lukien kesä 2019. Kesä-elokuussa 2019 ja 2020 kokonaiskestossa ei ole ollut merkittäviä eroja.
Vuonna 2020 tehtävien kokonaiskesto oli pitempi kuin aiempina vuosina.
Kaikkien tehtävien tavoittamisviiveessä merkittävää nousua vuonna 2020
Tehtävämäärän ja tehtävien kokonaiskeston lisäksi, tutkimuksessa tarkasteltiin kohteen tavoittamisviiveitä. Varsinais-Suomessa ensihoitoyksiköille annettujen ohjeiden mukaan tehtävälle tuli lähteä viivytyksettä, matkalla kohteeseen soitettiin ja tarvittava suojautuminen ohjatiin tekemään ennen potilaan kohtaamista. Vuosina 2017–2019 Kohteen tavoittamisviiveiden keskiarvo oli 14 minuuttia, kun taas vuonna 2020 keskiarvo oli 16 minuuttia. Aiempina vuosina tavoittamisviiveen keskiarvo on yhtä kuukautta lukuun ottamatta ollut 14 minuuttia. Poikkeuksena on elokuu 2018, jolloin viive oli 15 minuuttia. Vuonna 2020 tavoittamisviive on ollut joka kuukausi 16 minuuttia.
Koronan leviäminen vaikutti Varsinais-Suomessa tarkastelujakson alussa tehtävämääriin laskevasti. Kun rajoituksia kevennettiin, myös tehtävämäärät alkoivat nousta. Vertailun vuoksi tutkittiin myös täysien vuosien tehtävät. Vuosien 2017–2019 keskiarvo oli 65414 tehtävää ja vuonna 2020 oli 61762 tehtävää eli tehtävämäärä laski 5,6 % aiempiin vuosiin verrattuna.
Tehtävien kokonaiskesto kasvoi vuonna 2020 merkittävästi verrattuna aiempien vuosien keskiarvoon. Suojautuminen, lisätietojen selvittely sekä lisääntynyt puhdistus- ja desinfektiotoimenpiteiden tarve saattoi nostaa tehtävien kokonaiskestoa. Tehtävämäärissä havaittiin selvää laskua tarkasteluajankohtana vuonna 2020. Yksiköiden tehtäväsidonnaisuus ei kokonaisuudessaan merkittävästi laskenut, koska tehtävien hoitaminen vei huomattavasti enemmän aikaa.
Kohteen tavoittaminen viivästyi vuonna 2020 keskimäärin 2 minuutilla verrattuna aiempien vuosien keskiarvoon. Tätä voidaan pitää merkittävänä tekijänä ja sillä saattaa olla vaikutusta kriittisesti sairaiden potilaiden hoitoon ja selviytymiseen. Ensihoitoyksiköiden kohteeseen soitot, esitietojen selvittely ja ensihoitajien henkilökohtainen suojautuminen on nostanut tavoittamisviivettä. Yksiköitä ohjeistettiin suorittamaan suojautuminen matkalla kohteeseen, mutta luonnollisesti se on liikkuvassa autossa hankalaa ja suojautuminen todennäköisesti tehtiin asemalla ennen lähtöä etenkin, jos kohteeseen oli lyhyt matka. Covid-19 -hengitystieinfektio oli vuonna 2020 vielä varsin tuntematon sairaus, josta ei ollut paljon tutkittua tietoa. Tämä vaikutti osaltaan myös ensihoidossa tautiin suhtautumiseen ja suojautumistoimenpiteet haluttiin tehdä huolella. Kun suojautumisesta tuli myöhemmin rutiinia se alkoi sujua nopeammin. Pandemian alusta on kulunut jo kaksi vuotta ja jatkotutkimuksissa on mahdollista vertailla kokonaisia vuosia, jolloin Covid-19:n vaikutusta voidaan tarkastella vielä laajemmalla aineistolla ja tulokset antavat laajemman kuvan kokonaisvaikutuksista.
Teksti:
Riku-Matti Raikaa SH, YAMK-opiskelija, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, ensihoidon kenttäjohtaja, Tyks akuutti ja
Niina Ervaala TtT, SH, yliopettaja, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
”Tutkinto puhuu” on oppilaitosten palsta, jolla julkaistaan juttuja eri ensihoitotutkinnoista ja niitä järjestävistä oppilaitoksista. Näkökulma on vapaa.
