Ensihoitajat Kimmo Auravalta ja Heikki Lampinen saivat keikan Turun linnaan. Kohteessa heitä odotti opas, Hilkka Kauppinen. ”Jos olisimme kiertäneet linnan omin päin, olisimme nähneet vain seinät”, Lampinen sanoo. Opas kertoi sen, mistä seinät vaikenivat. Täkyinä muun muassa lääkintää ja selityksiä vanhoille sanonnoille.

Oranssinsävyiseen, keskiaikaiseen linnanrouvan vaatetukseen pukeutunut Hilkka Kauppinen liikkuu varmasti Turun linnan aulassa. Hän on Kimmo Auravallan ja Heikki Lampisen opas. Ensihoitajat ovat käyneet linnassa viimeksi kouluikäisinä.

 

Vaatteet kertovat

 Kauppisella on yllään runsas vanhanaikainen vaate. Kankaan reilu määrä vaatteessa osoitti silloin sen, että rahaa on. Vaatteilla näytetään statusta nykyäänkin, mutta linnanrouvan silmin tämän päivän rikas saattaisi näyttää köyhältä.

Päässään Kauppisella on huntu, jonka läpi näkyy erikoinen päähine, sen molemmilla puolilla on nimittäin kupit, ikään kuin paksut sarventyngät. Niihin palvelusväki laittoi linnanrouvan hiukset. Kauppisen pitkät hiukset eivät ole kupeissa, sillä palvelusväkeä on 2020-luvulle tultaessa vähennetty.

 

Myrkytetyt haarukat

Vyötäisillään linnanrouva kantoi pussukkaa, josta Kauppinenkin kaivaa esiin ruokailuvälineitä. Ne olivat rouvalla aina matkassa. Lusikka ja veitsi saivat haarukan kaverikseen vasta 1500-luvulla, kun luultavasti Katariina Jagellonica toi sen naimakauppojen yhteydessä linnaan. Haarukka joutui kuitenkin nopeasti pannaan, sillä linnan soppakourat pistelivät niillä syödessään ikeniinsä ja saivat suihinsa tulehduksia, sillä ruuissa käytettiin koristeena eläviä eläimiä. Virallinen syy tulehduksiin oli kuitenkin myrkytetyissä haarukoissa, eikä tottumattomassa aterimen käytössä tai heikossa hygieniassa.

Porilaiset ensihoitajat Kimmo Auravalta ja Heikki Lampinen olivat vierailleet Turun linnassa viimeksi lapsena.

Asian päällä

Kauppinen pudotteli tuosta vain hirveän määrän asioita ja nyansseja, verhoili ne mielenkiintoisiksi tarinoiksi, eikä juttupakki tuntunut ehtyvän millään. ”Hän oli vaatetustaan myöten vakuuttava ja selvästi asian päällä”, Auravalta kiittelee.

Ensihoitajat liittyivät niiden 40 000 ihmisen joukkoon, jotka vuosittain tutustuvat linnaan oppaan kanssa, 100 000 vierasta kulkee rakennuksessa omin päin. ”Ilman opasta, olisi tutuksi tulleet vain kalkitut seinät ja kierros olisi jäänyt paljon lyhemmäksi”, Lampinen arvelee.

 

Historia kohtaa nykyhetken

Kauppinen ohjailee taitavasti kertomustaan, jossa historia nykyhetki kohtaavat. Sodat ja vallanhalu säilyvät, ja kun linnaan ei pystytä hyökkäämään, sitä piiritetään, jotta sinne ei voida toimittaa ruokaa. Ja joskus piiritys epäonnistuu, kun ei ole ymmärretty säätä tai paljonko ruokaa on varastossa. ”Sopii vallan hyvin tämänkin hetkiseen maailman tilanteeseen”, Lampinen toteaa.

Auravalta huomaa, että Turun linnassakin on jo tuolloin tarkasti varauduttu pahempaan. Yleensä se paha on toinen ihminen, vihollinen. ”Miksi ihmiskunta ei koskaan viisastu. Samoissa asioissa lyödään aina päätä seinään”, Lampinen sanoo.

 

”Korona-aikana teki pahaa”

Kauppinen alkaa päästä vasta vauhtiin. ”Korona-aikana teki pahaa, kun meillä kävi lapsiryhmiä, joita emme saaneet opastaa, koska meidän oppaiden pelättiin saavan tartunnan. Pyysin, että minä voin opastaa, ei tarvitse uhrata muita.” Nyt pandemia helpottaa ja Kauppinen saa tehdä sitä, mistä silmin nähden pitää. Hän ravistaakin ensihoitajille linnanrouvan vaatteen väljästä hihasta hieman keskiaikaista lääkintää.

Se on hyvä aloittaa pandemiaa sivuten rutosta, jonka arveltiin johtuvan paholaisen ampumista nuolista. Ne aiheuttivat osumakohtiin paiseita. Tautia voitiin hoitaa vain ruttojuuri-kasvilla tai rukoilemalla Pyhää Sebastiania.

 

Pyhältä Sebastianilta (vas) rukoiltiin apua, kun paholainen levitti ruttoa ampumillaan nuolilla.

 

Roketevastaisuutta

1700-luvvun lopulla englantilainen Jenner keksi käyttää lehmärokkoa rokotteessa isorokkoa vastaan. Rokotusta pelätessään osa äideistä pakeni lastensa kanssa metsään. Kun 2020-luvun Pohjois-Karjalassa koronarokotteen ottamisesta sai ämpärin, niin reilu 200 vuotta aiemmin turkulaisäideille annettiin hopeinen kaulaketju ja mitali, kun he rokotuttivat lapsensa isorokkoa vastaan. Se oli tunnustus rohkeudesta ja vastuullisuudesta. Rokotus merkittiin myös lapsen rippikirjaan. ”Aina näköjään on ollut kulttuuri, joka kyseenalaistaa käytettävissä olevan parhaan tiedon”, Lampinen sanoo.

 

Psykoosilääkkeenä kukko

Mielenterveyttä, joka todennäköisesti tuolloin kulki eri nimellä, hoidettiin teurastetulla kukolla. Sisäelinten poiston jälkeen lintu oli valmis vedettäväksi päähän. Sen aikaisten hoito-ohjeiden mukaan kukkohoito tehosi niin kauan, kun kukko oli lämmin.

Haavoja hoidettiin aggressiivisemmin, ne poltettiin umpeen. Kun Lampinen arvelee, että tuohon aikaan tuskin oli suukapulaa ihmeellisempää kivunhoitoa, niin Kauppinen korjaa. Kipua hoidettiin hullukaalilla, jonka myrkyllisyys oli toisarvoista, kun kasvin narkoottinen vaikutus haluttiin saada käyttöön. Lääkekäytön lisäksi hullukaali oli myös myrkynsekoittajien suosiossa.

 

300 vuoden rakennusprojekti

Hallitsijoiden on totuttu olevan, jos ei suuruudenhulluja, niin ainakin vaativaa sakkia. Aikoinaan Turun linnakin haluttiin korvata toisella lukaalilla. Koska rahat eivät riittäneet uuteen, päädyttiin laajentamaan vanhaa linnaa. Auravaltaa kiinnostikin erityisesti linnan laajeneminen ja rakennusprojektit. ”Miten ne siihen aikaan olivat edes mahdollisia?” Nykymuotoonsa Turun linna on rakennettu noin 300 vuodessa.

 

Vaikuttava Turun linna.

 

Muurahaisia housuissa

Sanonnat olivat Kauppisen opaskierroksella yksi monista mielenkiintoisista nyansseista. Hän kertoo, miten miehet aikoinaan toppasivat housujaan oljilla, jotta saivat housuihinsa pullean muodon. Toisinaan olkitoppauksien mukana housuihin pääsi muurahaisia, josta sittemmin on tullut tunnettu sananparsi. Kuninkailla taas oli palvelijansa, jotka hoitivat wc-käynneillä takapuolen pyyhinnän. Kun teki siistiä jälkeä, saattoi edetä hyviin hommiin. Kauppinen kertookin hienovaraisesti, miten mielistelevillä palvelijoilla oli jo silloinkin rivompi nimitys.

 

Kaupungin paras työpaikka

 Kauppisen osaaminen ja tiedon hallinta tekivät ensihoitajiin ison vaikutuksen. ”Hänellä on työssään kova vastuu jakamansa tiedon oikeellisuudesta. On kummallista, että on henkilöitä, jotka pystyvät puhumaan noin mieleenpainuvasti satoja vuosia vanhoista asioista”, Lampinen ihmettelee.

Turun linna kätkee sisäänsä paljon tarinoita, joiden jakaminen vaikuttaa olevan iso ilo. ”Tämä on kaupungin paras työpaikka”, Kauppinen sanoo. Se on helppo uskoa, sillä hänen hymynsä näkyi kirurgisen maskin läpi.

 

Teksti ja kuvat Marko Partanen