Romanit jakavat huolen. Kun joku sairastuu, niin suku tukee. Myös sairaan omaiset saavat tuen. Mitä vakavammasta sairaudesta on kyse, sitä kauempaa sairasta ja omaisia tullaan tukemaan. Sairaala-alueellekin tullaan, vaikka potilaan luokse ei päästäisikään.
Romaneja on asunut Suomessa yli 400 vuotta. Tällä hetkellä heitä on 10 000 – 12 000. Sen lisäksi Ruotsissa asuu noin 3000 – 3500 Suomen romania. Vähäisestä määrästään huolimatta romanit ovat pystyneet säilyttämään omaleimaisuutensa ja vanhan kulttuuriperinteensä.
Suomi on muuttumassa yhä monikulttuurisemmaksi ja kansainvälisemmäksi. On tärkeää tulla tutuksi omien vähemmistöryhmien kanssa, sillä se auttaa ymmärtämään myös muista kulttuureista tulevia ihmisiä ja heidän elämäntapojaan. Erilaista kulttuuria on vaikea ymmärtää ja arvostaa, jos ei siitä tiedä tarpeeksi. Oikea tieto vähentää ennakkoluuloja ja vääriä stereotypioita.
Vaikka romanit ovat asuneet vuosisatoja Suomessa, romanikulttuurista tiedetään kantaväestön keskuudessa hyvin vähän. Meidän on usein vaikea hyväksyä erilailla käyttäytyviä, omista vakiokuvioistamme poikkeavia ihmisiä. Outo ja vieras saa meidät usein hämmennyksiin. Puhumme tasa-arvon puolesta, mutta monien mielestä tasa-arvoisuus on samanlaisuutta.
Terveydenhoitotyötä tekevä tapaa päivittäin monenlaisia ihmisiä. Pystyäkseen suhtautumaan oikein ja myönteisesti erilaiseen asiakkaaseensa ja tämän edustamaan kulttuuriin, hän tarvitsee asiallista tietoa asiakkaansa taustasta. Hoitotyön ihmiskäsitykseksi on yleisesti hyväksytty humanistinen ihmiskäsitys. Siinä ihminen nähdään osana perhettään, kulttuuriaan ja sitä yhteisöä, jossa hän elää.
Tämän kirjoituksen tavoitteena on auttaa hoitohenkilökuntaa ymmärtämään romaneja paremmin. Aihetta on käsitelty sisältäpäin, romanien ja romanikulttuurin näkökulmasta. On kuitenkin syytä muistaa, että tekstissä esitetyt romanikulttuurin tavat eivät välttämättä edusta jokaisen Suomessa elävän romanin elämäntapaa ja katsomuksia. Toisaalta jokainen kulttuurin elää ajassa ja muuttuu sen mukana. Hoitohenkilökunta saattaa kohdata työssään myös sellaisia romaneita jotka eivät odota kulttuurisen taustansa erityistä huomioimista tai jotka elävät täysin valtakulttuurin mukaisesti.
Romaneilla on oikeus omaan kulttuuriinsa, mutta sitä ei tarvitse nostaa erityisasemaan. Romanit kaipaavat vain viestiä, että heidän kulttuuriaan sekä heidän ihmisarvoaan ja mielipiteitään arvostetaan ja heitä pidetään yhtenä suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvana kansanosana.
Pukeutumistavat
Romanipuku on romanikulttuurin näkyvimpiä elementtejä. Vaikka romanipuku ei sinänsä teekään ihmisestä romania, se on kuitenkin yksi tärkeimmistä identiteetin vahvistajista. Nuoret saavat itse valita pukeutuvatko he romaniasuun vai eivät. Useimmat romaninaiset pukeutuvat 16 – 20 vuoden ikäisenä romanipukuun. Sen jälkeen ei ole enää soveliasta näyttäytyä vanhempien romanien aikana ilman romanipukua.
Romaninaisen asu on siis arkipäivän asu, joka ei estä esimerkiksi koulutukseen tai työelämään osallistumista. Jos joku romanityttö ei päätäkään pukeutua romaniasuun, hänen odotetaan silti pukeutuvan säädyllisesti. Olisi hyvin sopimatonta, jos nuori esiintyisi vähissä vaatteissa vanhempien romanien läsnä ollessa.
Romanimiehilläkin on omia pukeutumistapoja, vaikka ne eivät ole niin näkyviä kuin naisilla. Miehet eivät esiinny vanhempien romanien aikana lyhythihaisessa paidassa eivätkä pelkässä paidassa ja housuissa. Kauluspaidan päällä pidetään joko liiviä takkia tai puseroa. Yläosan vaate voi olla minkä värinen tahansa, eikä materiaalinkaan ole väliä. Sään mukaan pukeudutaan joko lämpimämpään tai viileämpään. Miesten housut ovat yleensä suorat ja väriltään tummat.
Puhtaustavat
Romaneilla on hyvin paljon tarkkoja puhtauteen ja häveliäisyyteen liittyviä tapoja. Kiertelevää elämää viettäessään heidän oli pakko pyrkiä huolehtimaan puhtaudesta niin hyvin kuin mahdollista. Toisaalta tavat ovat pitäneet yllä sisäistä järjestystä ja yhtenäisyyttä. Romanit ymmärtävät puhtauden syvällisemmin kuin pääväestö ja siihen liittyvät tavat toimivat myös elämänohjeina. niillä on merkitystä myös kaikessa päivittäisessä toiminnassa. Ne koskevat kaikkea toimintaa astioiden ja ruokatavaroiden käsittelystä pyykinpesuun, vaatetuksesta eri sukupolvien väliseen kanssakäymiseen sekä ruokaan ja ruokailuvälineisiin.
Esimerkiksi astioita ja ruokaa ei laiteta sellaisiin paikkoihin joissa istutaan tai kävellään. Pöytärievulla ei pyyhitä tuolia tai lattiaa, niille on omat riepunsa. Keittiön astiapyyhkeitä, pöytäliinoja ym. ei pestä samassa koneessa kuin muu pyykki, vaan ne pestään keittiön pesualtaassa tai niille erikseen varatussa vadissa.
Pyykkiä pestäessä vanhusten-, lasten-, ja alusvaatteet pestään aina erikseen. Käsien pesu on tärkeää. Aina, ennen kuin ollaan tekemisissä ruuan tai astioiden kanssa, pestään kädet. Aamulla pukeutumisen jälkeen pestään kädet. Käsien pesu tapahtuu aina kylpyhuoneessa, ei keittiön pesualtaan ääressä.
Muiden vuoteella ei istuta, ei ainakaan vanhempien ihmisten. Ruokakassia ei laiteta lattialle, vaan se viedään suoraan keittiön pöydälle. Sellaisia tavaroita, jotka toisinaan saattavat olla tuolilla tai lattialla, ei nosteta pöydälle, esimerkiksi käsilaukkuja ja leluja. Lapset oppivat jo pieninä, että jalkoja ja lattialla olevia tavaroita ei laiteta pöydälle.
Romanien elämä on muuttunut parissakymmenessä vuodessa huomattavasti. Niinpä puhtaustavatkin ovat jonkin verran muuttuneet ja joitakin tapoja on jäänyt pois.
Romanit terveyspalvelujen käyttäjinä
Sairastamisella ja sosiaalisilla oloilla on suoranainen yhteys toisiinsa. Romanien aikaisemmat vaikeat olot, varsinkin huonot asunto-olosuhteet, heijastuvat jossain määrin vielä vanhemman ja keskipolven terveydentilaan.
Jokaisessa yhteisössä ja kulttuurissa on oma tapansa määritellä sairaus, terveys ja kuolema. Romanikulttuurin ihmiskäsityksessä ihminen on ensisijaisesti osa perhettään, sukuaan ja yhteisöään, mikä puolestaan määrittää myös hänen suhtautumistaan terveyteen, sairastumiseen ja kuolemaan. Romani pitää itseään terveenä, jos hänen sairautensa tai vammansa ei vaikeuta hänen elämäänsä ratkaisevasti. Yksilön saama sosiaalinen tuki vaikuttaa myönteisesti terveyteen.
Romanikulttuurissa tuetaan sairastunutta ja hänen lähiomaisiaan eri tavoin. Tuen avulla epävarmuus ja huolestuneisuus vähenevät ja ongelmat jaetaan. Turvallisen ilmapiirin luominen vaikuttaa myönteisesti sairauden selviytymisvaiheessa ja sillä lisätään potilaan omatoimisuutta toipumisvaiheessa.
Tavallisesti suku huolehtii itse sairaistaan ja vammaisistaan. Heitä ei sijoiteta mielellään laitoksiin. Aiemmin kun vanhus tuli niin huonoksi, ettei pystynyt enää kiertämään muun suvun mukana, hänelle etsittiin ”hoitokoti” joko romaneihin tai pääväestöön kuuluvien tuttavaperheen luota. Yleensä joku omainen jäi hoitamaan häntä.
Siihen aikaan, kun apteekkilääkkeet olivat harvinaisia, romanit osasivat käyttää hyväkseen luonnosta saatavia parantavia aineita. Kierrettäessä oli erittäin tärkeää kaikin keinoin välttää tarttuvia tauteja. Puhtaudesta pidettiin tarkkaa huolta. Vakavasti sairaalla olivat omat astiat, jotka pestiin erillään muista ja poistettiin käytöstä, kun niitä ei enää tarvittu. Sairaan vuodevaatteet pestiin erillään muista, vaihdettiin usein ja pestiin keittämällä. Käsien pesulla on ollut tärkeä merkitys tartuntojen ehkäisyssä. Monissa romaniperheissä näistä hygieniatavoista pidetään edelleen kiinni.
Romanit rinnastavat psyykkiset sairaudet yleensä muihin sairauksiin, eikä niitä pidetä leimaavina. Sairaalle itselleen ne tosin saattavat tulla kipeiksi ongelmiksi. Psykiatrisessa hoidossa eri kulttuurien kohtaaminen voi aiheuttaa ongelmia. Psyykkisen häiriön taustalla on usein henkilön vieraantuminen sosiaalisesta ja kulttuurisesta yhteisöstään. Psyykkisistä häiriöistä kärsivät monet nuoret, jotka ovat pudonneet kahden kulttuurin väliin, eivätkä ole pystyneet turvallisesti identifioitumaan kumpaankaan.
Terveydenhuollossa tulisi kiinnittää huomiota myös vammaisten varhaishoitoon. Jotkut romanivanhemmat, jotka hoitavat vammaista lastaan kotona, eivät osaa antaa lapselle riittävästi virikkeitä. Sairaan lapsen vanhemmille tulisi jo neuvolassa kertoa esimerkiksi harjaantumiskoulujen, kuten kuulo- ja näkövammaiskoulujen merkityksestä.
Hyvä hoito
Romanien mielestä hyvä hoitaja on ammattitaitoinen, yhteistyökykyinen ja ystävällinen. Myönteinen suhtautuminen on tärkeää. Hoitaja tulee hyvin toimeen romanien kanssa olemalla lämmin ja avoin.
Romanit toivovat, että heidän kulttuuritaustansa otetaan hoidossa huomioon. Kyetäkseen tähän hoitaja tarvitsee oikeaa tietoa, jonka avulla voi syntyä oikea asenne erilaista potilasta kohtaan. Terveydenhoitohenkilöstön koulutukseen tulisikin sisällyttää asiallista tietoa etnisistä vähemmistöistä. Moni hoitaja on arka lähestymään romanipotilasta. Romanikulttuurin piirteitä tulisi tässä koulutuksessa käsitellä läpäisyperiaatteella aina sopivissa asiayhteyksissä.
Romanien puhtaus- ja häveliäisyystavat sekä suvun ja perheen merkitys saattavat aiheuttaa hämmennystä ja ongelmia. Monissa sairaaloissa osataan suhtautua romanikulttuurin tapoihin kunnioittavasti ja joustavasti, kun on saatu tietoa kulttuurista. Usein hoitohenkilökunta arvostaa romanien tapaa välittää ja huolehtia toinen toisistaan. Hoitohenkilökunnan vähyyden takia romanipotilaan omaisista saattaa olla apua niin potilaalle, kuin henkilökunnallekin esimerkiksi syöttämisessä tai muissa vastaavissa, ei lääketieteellisissä, toimissa.
Jos joku asia hämmentää hoitotilanteessa, hoitajan kannattaa sopivan hetken tullen ottaa asiasta selvää ja kysyä rohkeasti. Keskustelu potilaan kanssa on tärkeää, sillä juuri keskustellen ja kysellen asiat selviävät parhaiten. Jos hoitaja huomaa, että potilas pelkää jotain, hänen tulee rohkaista potilasta puhumaan peloistaan. Ongelmatilanteista tulisi puhua suoraan romanien kanssa.
Lääkärin vastaanotolla
Romanit eivät käytä terveyspalveluja yhtä yleisesti kuin valtaväestö. He ovat aiemmin suhtautuneet terveydenhuoltopalveluihin torjuvasti osittain tiedonpuutteen vuoksi.
Terveyskeskukseen mentäessä saattaa usein riittää pelkkä keskustelu sairaanhoitajan kanssa. Monesti potilaan huoli on suurempi kuin sairaus. Jotkut romanit eivät halua mennä vastaanotolle yksin. Syynä saattaa olla pelko lääkäreitä ja toimenpiteitä kohtaan. Saattaa myös olla, että potilas kokee, ettei itse ymmärrä lääkärin tai hoitohenkilökunnan sanomisia. Tällöin mukana saattaa olla saattaja tai useampikin, tukemassa potilasta. Eräänlaisena ”puhemiehenä” voi toimia sellainen romani joka on tottunut asioimaan viranomaisten kanssa.
Lääkkeitä määrättäessä on hyvä kertoa tarkkaa, miten niitä nautitaan oikein. Kokemus on osoittanut, että jotkut romanit, etenkin vanhat ihmiset saattavat ottaa lääkkeet epäsäännöllisesti, eivätkä noudata annosteluohjeita. Lääkekuuri saatetaan lopettaa heti, kun oireet häviävät. Joku saattaa käyttää vanhoja, jopa toiselle määrättyjä lääkkeitä.
Sairaala
Romani on yleensä vakavasti sairas, ennen kuin hän hakeutuu sairaalaan. Monet ihmiset kokevat sairaalaympäristön epämiellyttävänä ja pelottavana ja potilaana olon ahdistavana ja outona. Romanitkaan eivät tee tässä poikkeusta. Ahdistus saattaa johtua siitäkin, että entisinä aikoina romanit hakeutuivat usein hoitoon liian myöhään. Sairaalaan joutuminen saattoi merkitä viimeistä matkaa, sieltä ei useinkaan enää elävänä palattu. Toinen pelon ja ahdistuksen syy voi olla se, että sairaaloissa on paljon erilaisia sairauksia sairastavia ihmisiä. Tällöin voidaan pelätä tartuntaakin. Sairaalassa romanit joutuvat lisäksi eroon lähimmäisistään ja jäävät yksin keskelle vieraampaa kulttuuria.
Vierailut
Tällä hetkellä suuntaus on, että omaisia otetaan mukaan hoitotyöhön. Tästä huolimatta sairaalan henkilökuntaa voi hämmästyttää se, että romanipotilaan luona käy runsaasti vierailijoita. Romanit pitävät itsestään selvänä, että sairasta mennään katsomaan, hänen omaisiaan tuetaan ja otetaan osaa läheisen kärsimyksiin. Omaiset ja ystävät saapuvat tervehtimään sairasta suurella joukolla. Jos tilanne on vakava, sairasta tullaan tervehtimään pitkienkin matkojen päästä. Sairaan hyvinvoinnista halutaan huolehtia. Potilas puolestaan tuntee, ettei häntä ole jätetty yksin.
Yleensä henkilökunnan kannattaa ottaa joku lähiomainen yhteyshenkilöksi ja selvittää hänelle potilaan vointia ja toimenpiteitä koskevat asiat. Yhteyshenkilö voi välittää saamansa tiedon muille romanivieraille.
Jos potilas väsyy vierailuista ja hänen tilansa huononee sairauden vuoksi, tilanne tulee selvittää yhteyshenkilölle rehellisesti. Näin pidetään huoli, ettei potilashuoneeseen tule liikaa väkeä. Huoneessa on kuitenkin hyvä olla ainakin yksi sairaalle läheinen ihminen luomassa turvallisuuden tunnetta.
Omaiset ja tuttavat saapuvat sairaalaan siinäkin tapauksessa, vaikkei itse potilasta päästäisikään tervehtimään. Romaneita saattaa olla sairaalan käytävillä, kahviossa tai parkkipaikoilla. Näin halutaan tukea omaisia ja osoittaa myötätuntoa heille. Omaisia lohduttaa, kun he voivat jakaa läheisen sairaudesta aiheutuneen tuskan ja pelon toisten romanien kanssa.
Jotta muut potilaat eivät häiriintyisi romanipotilaan monista vieraista, hänet kannattaa sijoittaa yhden tai kahden hengen huoneeseen, jos vain on mahdollista, ja jos potilaalla itsellään ei ole mitään sitä vastaan. On eduksi, jos huone on lähellä osaston sisäänkäyntiä, sillä silloin romanipotilaan vieraista ei aiheudu kohtuutonta haittaa sairaalan elämänmenolle.
Potilaan vointia tiedustellaan usein puhelimitse. Tällöin voi pyytää tiedustelemaan asiaa yhteyshenkilöltä. Nykyään useimmilla potilailla on oma kännykkä mukana, johon hän tai omaiset voivat vastata ja kertoa kuulumiset.
Toimenpiteet
Hoitotoimenpiteitä saatetaan pelätä. Siksi olisi hyvä, jos potilaalle selvitettäisiin etukäteen, mitä tehdään ja miksi. Ei ole kuitenkaan hoitotoimenpidettä, jota romanit eivät kulttuurillisista syistä voisi hyväksyä. Toimenpiteestä voidaan kieltäytyä sen pelottavuuden takia. Romaneille pitäisi kertoa tarkasti ja selvästi, miten hoidossa edetään, mitä tehdään ja miten toimenpide tapahtuu. Lääketieteellistä terminologiaa tulisi välttää. Jos toimenpidettä kuvaillaan niin, että siihen liittyy joitain vierasperäisiä ilmaisuja, se saattaa saada hoitotoimenpiteen tuntumaan entistä kammottavammalta.
Hoidosta tulisi puhua ennen ja jälkeen toimenpiteen. Myös jälkihoidosta tulisi kertoa selvästi. Häveliäisyystavat eivät koske muita, kuin romaneja. Esimerkiksi pesuhuoneessa tai suihkussa voi aivan hyvin olla samanaikaisesti muukin kuin romanipotilas. Tosin joku saattaa mennä siitä hämilleen. WC:ssä tai suihkussa käynti on useimmille ihmisille yksityinen tapahtuma, riippumatta etnisestä taustasta.
Yleensä romanimiesten mielestä ei ole väliä onko hoitaja tai lääkäri mies vai nainen. Romaninaisesta on sen sijaan mieluisampaa, jos häntä tutkiva tai hoitava henkilö on nainen.
Lääkärintutkimuksen tai hoitotoimenpiteen ajaksi voi saattajia pyytää poistumaan huoneesta. Jos potilas tai omainen toivoo, että saattaja voi olla paikalla, voi henkilökunta toimia parhaaksi katsomallaan tavalla. Toivottavaa olisi, ettei hoitaja tiedustelisi muiden läsnä ollessa esim. vatsan toimintaan tai WC:ssä käyntiin liittyviä asioita. Eritteiden keräyspussit pitäisi sijoittaa niin, etteivät ne ole näkyvillä. Peittoja ei saisi ottaa potilaalta pois, jos huoneessa on muita romaneja.
Nuorempi romaninainen voi olla vanhemman tukena hoitotoimenpiteen aikana, jos potilas tai lähiomainen sitä toivoo. Tutkimuksista ja niiden tuloksista sekä esimerkiksi gynekologisista sairauksista tulisi puhua potilaan ja omaisten kanssa erikseen jos heidän ikäeronsa on huomattava. Samanikäisten ja samaan sukupuoleen kuuluvien nuorten romanien aikana intiimeistäkin asioista voidaan puhua avoimesti. Tietenkin tässä voi olla kulttuuriin kuulumattomia eroja, miten avoimesti ihminen haluaa henkilökohtaisista asioistaan puhua.
Lapsen voinnista ja hänen sairaudestaan voidaan kertoa vanhemmille vapaasti. Romanit pesevät aina kätensä ennen kuin ovat tekemisissä ruuan tai astioiden kanssa. Kun potilas ei leikkauksen jälkeen pääse kunnolla liikkumaan, häntä tulisi auttaa pesemään kätensä ennen ruokailua. Hoitotoimenpiteitä koskevat samat säännöt myös potilaan kotona. On syytä huomata, ettei hoitovälineitä saa laittaa ruokapöydälle potilaan kotona.
Ruokailu
Vanhuksesta saattaa joskus tuntua vaikealta syödä sairaalaruokaa. Vaikka tiedetään, että sairaalan hygienia on hyvä, ei tieto aina poista epämiellyttäviä tunteita.
Joissain tapauksissa omaiset ovat halunneet tuoda kotona tehtyä ruokaa potilaalle. Silloin omaisille on annettu ohjeita millaista ruokaa potilas saa syödä, jos potilaalle on määrätty dieettiruoka tai tiedossa on tutkimuksia. Joissakin sairaaloissa vanhuksen on sallittu käyttää omaa nimikkokuppiaan ja ruokailuvälineitään. Tällöin omaiset huolehtivat niiden puhdistuksesta. Romanikulttuurissa ei ole sääntöjä siitä mitä ruokia saa syödä ja mitä ei.
Pukeutuminen
Oikea suhtautuminen romanien pukeutumiseen auttaa potilasta viihtymään sairaalassa. Jotkut vanhemmat romanit saattavat pitää epämiellyttävänä pukeutumista sairaalan vaatteisiin tai jopa nukkumista sairaalan lakanoissa. Jos vanhus niin toivoo, pitäisi antaa sukulaisten tuoda sairaalaan omia liinavaatteita, ainakin oman tyynynpäällisen ja ”silmipyyhkeen” (pieni pitsein koristeltu kasvopyyhe). Ne tuovat vanhukselle turvallisuutta. Jos potilas käyttää sairaalan vaatteita, hän saattaa haluta käyttää niiden alla omia alusvaatteitaan. Romanivanhukselle tulisi suoda mahdollisuus käyttää esimerkiksi omaa yöpaitaansa. Omien vaatteiden pesusta huolehtivat omaiset.
Monista romaninaisista sairaalavaatteet tuntuvat vierailta. Sairaalan pyjamaan, erityisesti pitkiin housuihin pukeutuminen on kiusallista. Nuori ei sairaalassa yleensä näyttäydy vanhemmille romaneille pyjamassa. Jos potilas on leikattu tai sairaus on vienyt hänen voimansa, pukeutumisella ei ole niin suurta merkitystä. Tällöin kuitenkin joku nuorempi romani tulee ensin huoneeseen ja peittelee potilaan, ettei pyjama näy, ennen kuin vanhemmat romanit saapuvat vierailulle.
Kun potilas on riittävän hyvässä kunnossa ja pystyy itse liikkumaan ja kävelemään, tulisi ainakin vierastuntien ajaksi antaa hänen pukeutua omiin vaatteisiinsa, jos se on suinkin mahdollista.
Potilashuone
Romanikulttuurissa vanhempien kunnioittamiseen liittyy myös se, että nuorempi ei voi asua vanhemman romanin yläpuolella olevassa huoneessa. Tämän romanikulttuurin periaate ei sairaalassa ole yleensä tuottanut ongelmia. Ongelmia saattaa syntyä ainoastaan silloin, jos varmasti tiedetään, että alempaan kerrokseen on sijoitettu vanhempi romani ja ylempään nuorempi. Jos sijoitusta ei voida muuttaa, olisi hyvä ainakin huolehtia siitä, että potilaat sijoitetaan osastojen eri päihin. Tällaiset järjestelyt ovat kuitenkin harvinaisia. Olisi myös hyvä, että samalla osastolla ei olisi vanhempaa ja nuorempaa romania yhtä aikaa. Samanikäisiä toki voi laittaa samalle osastolle.
Kuoleva potilas
Vakavasti sairasta potilasta tullaan tervehtimään hyvinkin kaukaa. Romanit osallistuvat koko suvun voimalla omaistensa saattohoitoon. Näin kuoleva romani saa ”kodin” ympärilleen. Omaiset ovat hänen lähellään koko sairaalassaolo ajan. Joku läheinen on paikalla myös yöllä. Omaiset haluavat olla paikalla kuoleman hetkellä. Romanit kokevat erittäin raskaana asiana sen, jos kuoleva on kuolemansa hetkellä yksin. On tärkeää saada viimeiseen asti saattaa läheistään. Potilaan kuoltua, jotkut niistäkin omaisista ja ystävistä, jotka eivät olleet paikalla poismenon tapahtuessa haluavat nähdä vainajan. Sen jälkeen hoitohenkilökunta voi tehdä tarpeelliset toimenpiteet vainajalle.
Potilaan kuoltua sairaalaan ja lähiomaisten kotiin tulee välittömästi runsaasti sukulaisia ja ystäviä tukemaan menetyksen kokeneita omaisia. Vainajan arkkuun laitto ja pukeminen tapahtuvat yleensä melko nopeasti kuoleman jälkeen, ellei vainajalle tehdä ruumiinavausta. Yleensä romanit toivovat, ettei ruumiinavausta tehtäisi, mutta pakkotilanteissa se hyväksytään.
Usein joku vainajan lähiomaisista pukee vainajan, mutta joissain tapauksissa saatetaan pyytää hoitajien tai hautaustoimiston henkilökunnan apua. Muut tilaisuuteen osallistuvat romanit odottavat ulkopuolella. Miehelle puetaan yleensä valkoinen paita ja tumma puku, naiselle valkoinen pusero ja musta samettihame. Myös alusvaatteet laitetaan vainajalle. Kun vainaja on arkussa ja viety kappeliin, muut romanit saapuvat sisään ja kappelissa pidetään pienimuotoinen hartaus tai ainakin lauletaan muutama hengellinen laulu. Samaan aikaan otetaan valokuvia omaisista arkun äärellä.
Kotiinlähtö
Joskus potilas saattaa haluta lähteä sairaalasta ennen aikojaan. Tällöin potilaalle ja hänen omaisilleen tulisi korostaa sairaalahoidon merkitystä potilaan paranemisessa.
Kotiutuessa on tärkeää kertoa tarkasti jatkohoidosta. Potilaan saattaa olla vaikea ymmärtää, ettei hän sairauden tai leikkauksen jälkeen ole kunnossa vielä pitkään aikaan. Romaninaisen painava puku saattaa myös pitkittää kuntoutumista leikkauksen jälkeen. Jos on mahdollista, sairaalassa kannattaisi olla riittävän pitkään ja edistää näin toipumista.
Jotkut vanhemmat romanit eivät ehkä osaa ottaa selvää virallista ohjeista, joskus luku- ja kirjoitustaitokin saattaa puuttua. Tämä voi vaikeuttaa lääkkeiden ottamista ja hoito-ohjeita voi olla vaikea noudattaa. Kotiin lähtevälle tulisinkin selkeästi kertoa hoito-ohjeet ja lääkkeiden annostelut. Sairaalan sosiaalihoitaja voisi avustaa kotiutuvaa potilasta kodinhoitoavun ja kotisairaanhoidon saamisessa.
TEKSTI TUULA ÅKERLUND
Teksti on kirjoitettu vuonna 2010, joten siinä saattaa olla ajan mukanaan tuomia epätäsmällisyyksiä ja virheitä.
KUVA HANNA RAIJAS
Kuva on julkaistu Systolessa 6/2010 tästä yllä olevasta tekstistä muokatussa jutussa.
