Barents Rescue on joka toinen vuosi järjestettävä Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän välinen pelastusharjoitus. Se perustuu näiden maiden väliseen yhteistyösopimukseen, jolla kehitetään pohjoisen alueen viranomaisten yhteistyötä valtioiden rajat ylittävässä pelastustoiminnassa.
Harjoituksissa testataan sopimuksen toimivuutta, kansainvälisen pelastuspalveluavun pyytämistä ja vastaanottoa sekä niitä välittäviä hälytysjärjestelmiä. Lisäksi harjoitellaan kansainvälistä pelastuspalvelualan yhteistyötä suuronnettomuustilanteissa sekä tapauksissa joissa tarkoituksenmukaisin ja nopein apu saadaan toisesta sopimusvaltiosta.
Vuoden 2013 harjoitus järjestettiin 17.-19.9. Norjassa Tromssan-Skibotnin ympäristössä. Kaikkiaan harjoitukseen osallistui noin 2000 henkilöä. Suomesta mukana oli noin 50 henkeä, pelastuskoiria ja erilaista pelastuskalustoa. Harjoituksen onnettomuustilanteessa vuoren seinämästä alas vuonoon romahtanut massiivinen maanvyörymä sai aikaan tsunamin, jonka vaikutukset ulottuivat laaja-alaisesti asutukseen ja ympäröivään infrastruktuuriin aiheuttaen erilaisia onnettomuustilanteita. Skenaarioina oli varsinaisen vuonon seinämän romahduksen lisäksi muun muassa maantietunnelionnettomuus, johon liittyi tulipalo sekä maanvyörymä tunnelin suulla, tunturivaeltajien joutuminen vaaraan sekä propaanisäiliön räjähdys nuorisoleirin alueella.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) harjoitteli Barents harjoituksessa lääkinnällistä evakuointitoimintaa yhdessä Puolustusvoimien kanssa. Puolustusvoimilta harjoitukseen osallistui Ilmavoimien CASA C-295M kuljetuskone kuuden hengen miehistöineen. HUS:sta harjoituksessa oli mukana kolme lääkäriä ja kahdeksan sairaanhoitajaa. Lisäksi psykososiaalisen tuen tarvetta oli arviointiryhmän mukana kartoittamassa kaksi Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijää.
Harjoituksessa Norjan viranomaiset pyysivät Suomelta ja Ruotsilta apua potilaiden lääkinnälliseen evakuointiin yliopistosairaalasta (Universitetssykehuset Nord-Norge) Tromssasta. Virka-apupyynnön perusteella Suomesta lähetettiin paikalle arviointiryhmä, joka koostui kahdesta HUS:n lääkäristä, sairaanhoitajasta sekä kahdesta Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijästä. Arviointiryhmän lähettämisen yhteydessä kartoitettiin joidenkin HUS:n sairaanhoitajien mahdollisuutta lähteä MEDEVAC- lennolle mikäli paikalle lähetetyn arviointiryhmän arvion mukaan Suomi päättäisi sellaisen järjestää.
Arviointiryhmä lensi Tromssaan 18.9. Puolustusvoimien CASA C-295M- koneella. Ryhmä siirtyi lentokentältä suoraan yliopistosairaalaan luomaan tilannekuvaa yhdessä norjalaisten sairaalaviranomaisten kanssa. Sairaalassa arviointiryhmälle esiteltiin mahdollisista siirrettävistä potilaista kuvitteelliset potilaskuvaukset vammoineen ja luokitteluineen. Arviointiryhmän tuottaman informaation perusteella Suomi päätti toteuttaa MEDEVAC- lennon.
Esitellyistä potilaista arviointiryhmä valitsi kuusi Suomeen MEDEVAC- lennolla siirrettävää potilasta. Näistä potilaista kaksi oli tehohoitoa vaativaa potilasta. Loput neljä olivat valvontatasoista hoitoa vaativia paaripotilaita, joista yksi oli lapsi. Harjoituksen potilaat olivat saaneet vammoja maantietunnelissa tapahtuneessa auto-onnettomuudessa, joten heillä oli murtumia raajoissa ja rangassa, ruhjeita ja palovammoja sekä yhdellä potilaalla vaikea aivovamma. Tehohoitoiset potilaat oli tarkoitus kuljettaa intuboituna ja loput neljä niin että he hengittivät spontaanilla ilmatiellä.
Arviointiryhmän saatua tiedot siirrettävistä potilaista sekä tarkat taustatiedot ja vammakuvaukset, ottivat he yhteyttä Suomeen raportoidakseen tiedot potilaista Suomessa olleelle koordinoivalle hoitajalle. Ennakkotietojen perusteella MEDEVAC- lennolle varustauduttiin perusvälineistön lisäksi lapsipotilaan hoitoon soveltuvilla varusteilla. Lisäksi kaularankamurtumapotilaan kuljetusta varten varattiin tyhjiöpatja.
Varsinainen MEDEVAC- lento alkoi 19.9. kokoontumisella klo 6.30 lentokentän liikelentoterminaalissa. CASA C-295M- koneen perämies kävi läpi turvallisuusasioita, sillä MEDEVAC- lento poikkeaa normaalista Ilmavoimien lentotoiminnasta muun muassa MEDEVAC- varustuksen, koneen runsaan happimäärän, makuuasennossa kuljetettavien potilaiden, mahdollisesti normaalia matalamman lentokorkeuden sekä lentokoneympäristöön tottumattoman lääkintähenkilöstön takia.
Kone nousi ilmaan pilviseltä Helsinki-Vantaan lentokentältä klo 8. Mukaan lähti seitsemän sairaanhoitajaa, joista kolmen oli tarkoitus toimia paluulennolla hoitajina ja neljän paaripotilaina. Lisäksi mukana oli yksi anestesialääkäri. MEDEVAC- paluulennolle lääkintähenkilöstöön tulisi täydennystä arviointiryhmän lääkäri- ja sairaanhoitajajäsenistä.
Lentoaika Tromssaan oli noin kolme tuntia, joten menolennolla oli hyvin aikaa tutustua CASA C-295M- koneen MEDEVAC- varustukseen, paarien toimintaan ja kiinnitykseen sekä tutustua osin sairaalan laitekannasta poikkeavaan laitteistoon ja testata sen toimivuus. Lennon aikana myös kerrattiin mukana olevien varustereppujen sisältö. Reppujen kokoamisessa oli hyödynnetty niitä kokemuksia, joita oli saatu muun muassa Malagan bussiturman potilaiden evakuointilennosta. Lisäksi menolennolla tutustuttiin MEDEVAC- lentoa varten laadittuihin hoitokaavakkeisiin, täsmennettiin ennakkotietoja evakuoitavista potilaista, suunniteltiin potilaiden sijoittelu ja lastausjärjestys koneeseen sekä valmistauduttiin mahdollisiin ongelmatilanteisiin joita vaikeasti vammautuneiden potilaiden voinnissa saattaisi kuljetuksen aikana ilmaantua. Jokaiselle hoitajalle oli lisäksi ennalta määritelty oma vastuualue jonka valmistelusta menolennon aikana yhteisten asioiden lisäksi tuli huolehtia.
Puolustusvoimien puolesta lentokone oli harjoitukseen varustettu 6 paaripotilaan hoitoa varten. MEDEVAC- varustuksen asennus CASA C-295M- koneeseen tapahtuu teknisen henkilöstön toimesta muutamassa tunnissa. Potilaspaikat oli harjoituksessa sijoitettu kahteen yksikköön, pallettiin, jossa kummassakin oli kolme paaria päällekkäin. Molempien paariyksiköiden yhteydessä oli laiteyksikkö, jossa oli monitorit, defibrillaattorit, hengityskoneet, imut sekä ruiskupumput. Hapet oli sijoitettu paarien ja koneen seinän väliin omiin telineisiinsä. CASA C-295M- koneen MEDEVAC- varustus mahdollistaa pallettien määrästä riippuen 6-9 paaripotilaan sekä hoitohenkilöstön kuljettamisen. Koneen etuna suuriin reittikoneisiin nähden on, että se voi käyttää nousu- ja laskupaikkoina pienimpiäkin lentokenttiä.
MEDEVAC- valmisteluiden ohessa lääkintähenkilöstöllä oli menolennon aikana mahdollisuus esittää kysymyksiä lentokoneen miehistölle sekä käydä kurkistamassa koneen ohjaamoon. Tromssaa lähestyttäessä paksu pilvipeite hävisi ja koneen ikkunoista saattoi ihailla upeaa vuoristoista vuonomaisemaa. Tromssan aurinkoiselle kentälle laskeuduttaessa räpsi lähes jokainen valokuvia todisteeksi reissustaan. Yllättävä huomio oli että kentän lentoliikenne oli hyvinkin vilkasta. Reittilentokoneita ja nousi ja laskeutui jopa muutaman minuutin välein. Lisäksi näimme muutaman “lentoambulanssin” laskeutuvan kentälle. Barents 2013- harjoitus ei lentokentällä näkynyt millään lailla. Varsinainen suurten joukkojen pelastusharjoitustoiminta tapahtui kauempana kaupungin ulkopuolella.
Koneen tankkauksen ja pienen odottelun jälkeen evakuointiryhmä ja CASA C-295M- koneen miehistö kuljetettiin autoilla turvatarkastuksen läpi sisälle lentokentän tiloihin. Siellä haalaripukuinen porukka herätti huomiota siviilimatkustajien joukossa. Kentällä evakuointiryhmää odotti arviointiryhmä joka oli tullut sinne sairaalasta kuvitteelliset potilaat mukanaan. Huoltotauon jälkeen saimme jälleen autokyydin takaisin koneelle ja pääsimme aloittamaan varsinaisen MEDEVAC- lennon.
Lentokoneen paarit kannettiin ulos lentokentälle ja evakuoitavien potilaiden siirto saattoi alkaa. Harjoituksessa kuviteltiin potilaiden saapuvan ambulansseilla kentälle, josta heidät siirretään CASA C-295M- koneen paareille. Potilaan roolissa olevat hoitajat varustautuivat potilaskuvauksen mukaisin katetrein, dreenein, happimaskein sekä infuusioreitein ja heidät asetettiin makaamaan paareille lämpöpusseihin sekä kiinnitettiin turvavöin kiinni paareihin.
Hoitava henkilöstö kantoi potilaspaarit lentokoneeseen aiemmin suunnitellussa järjestyksessä niille suunnitelluille paikoille ja kiinnitti paarit telineisiinsä. Lastaukseen meni yllättävän paljon aikaa, sillä kantaminen oli hidasta ja raskasta. Lentokoneen takaramppi oli melko korkealla, joten hyvin painavan potilaan nostaminen vaatii hyvää fyysistä kuntoa. Myös koneen ahtaat tilat ja se että kaikki irtain piti kiinnittää huolellisesti vei lastauksessa normaalia potilassiirtoa enemmän aikaa.
Kun kaikki potilaat oli saatu siirrettyä koneeseen, tarvittavat hoitolaitteet kytketty päälle ja yllättävät havainnot ja ongelmat kuten infuusioletkujen liian lyhyt pituus oli saatu ratkaistua, varmisti CASA C-295M:n henkilökunta, että kaikki oli turvallista koneen nousua varten. Potilaiden maatessa paareillaan ja hoitavan henkilökunnan istuessa vihdoin turvavöissä koneen reunan rättipenkeillä, pääsi kone ilmaan ja MEDEVAC- lento kohti Suomea alkamaan.
Koska koko henkilökunta MEDEVAC- lennolla oli erittäin kokeneita ammattilaisia, koettiin ettei varsinaista hoitamista lennon aikana tarvitse harjoitella, vaan potilaat saivat nousta ylös paareiltaan vajaan tunnin lennon jälkeen kun harjoituksen kannalta kriittiset vaiheet oli ohitettu ja tietyt kriittiset tilanteet testattu. Tärkeimpinä harjoituksen tavoitteina evakuointilennon osalta oli HUS:n kannalta siis testata CASA C-295M:n soveltuvuutta lääkinnälliseen ilmaevakuointiin, kehittää yhteistyötä Puolustusvoimien kanssa, tarkastella lääkintälaitteiden sijoittelua ja toimivuutta lento-olosuhteissa sekä testata evakuointitehtäviin suunniteltujen varustereppujen ja hoitokaavakkeiden toimivuutta käytännössä. Myös kokemus lentokoneessa työskentelystä oli lääkintähenkilöstölle arvokas mahdollisia todellisia lääkinnällisiä evakuointilentoja ennakoiden.
Paluulento ei sujunut täysin ongelmitta, sillä lentokoneeseen tulleen teknisen vian takia jouduimme laskeutumaan Tikkakoskelle joka on Ilmavoimien tukilentolaivueen kotipaikka. Kone jäi sinne huoltoon ja evakuointiryhmä sekä lentokoneen miehistö vaihtoivat toiseen CASA C-295M- koneeseen, jolla loppumatka Helsinki-Vantaalle taitettiin yhdessä ruskaretkellä olleiden Puolustusvoimien toimistosihteerien kanssa. Evakuointikoneen ongelmien ilmaannuttua tämä kone oli tehnyt välilaskun Tikkakoskelle odottamaan evakuointiryhmää. Mikäli kyseessä olisi ollut todellinen evakuointilento, eikä harjoitus, olisi potilaiden hoito ollut ensisijaista ja MEDEVAC- kone lentänyt suoraan Helsinki-Vantaalle ja jäänyt sinne huoltoon.
Kaikki MEDEVAC- harjoituksen aikana tehdyt havainnot ja kokemukset käsiteltiin välittömästi Helsinki-Vantaan lentokentälle saapumisen jälkeen yhteisessä palautetilaisuudessa Puolustusvoimien, HUS:n ja Sosiaali- ja terveysministeriön edustajien kanssa. Samassa yhteydessä myös tarkasteltiin hälytysketjun toimivuutta ulkomailta tulevassa virka-apupyyntötilanteessa. Kaikkiaan kokemus MEDEVAC- harjoituksesta oli kaikille osapuolille positiivinen ja toiminta koettiin mielekkääksi ja harjoitus tärkeäksi ja kehitettäviä asioita löytyi niin hallinnon kuin käytännön toimijoidenkin osalta.
MEDEVAC- lento oli ainutlaatuinen ja opettavainen kokemus osallistujille. Se auttoi ymmärtämään lentoevakuoinnin erityistarpeita ja kehittämään lääkinnälliseen evakuointiin suunniteltua varustusta vastaamaan paremmin käytännön vaatimuksia. Kova melu, ahtaat tilat ja hämäryys aiheuttavat sen ettei kaikkia arkityössä käytettäviä hoitotyön ja lääketieteen keinoja voida lento-olosuhteissa käyttää.
Kovan melun ja korvatulppien käytön takia stetoskooppi on turha, eikä esimerkiksi ahdistuneen tai pelokkaan potilaan rauhoittelu puhumalla onnistu. Ahtaus pakottaa karsimaan välineistön minimiin ja hankaloittaa hoitotoimia. Paarien ollessa päällekkäin telineissään on toimenpiteiden tekeminen tai elvyttäminen mahdotonta. Henkilökunnan rättipenkkien nostaminen, paarien kiinnitysten aukaiseminen ja paarien nostaminen neljän henkilön voimin alas telineestään lentokoneen lattialle vie aikaa noin puoli minuuttia. Se testattiin lennon aikana. CASA C-295M:n valaistus on pitkälti riippuvainen ulkona vallitsevasta valon määrästä. Pilvien yläpuolella lennettäessä on päivällä valoisaa, kun valoa tulee ikkunoista, mutta muuten kone on sisältä hyvin hämärä. Henkilökunta tarvitsee otsalamppuja työskennellessään tarkkuutta vaativissa tehtävissä tai esimerkiksi laimentaessaan lääkkeitä.
Myös sääolosuhteet asettavat omat haasteensa lääkinnälliselle lentoevakuoinnille. Harjoituspäivä sattui Norjassa olemaan aurinkoinen ja melko lämmin, mutta huonoissa olosuhteissa potilaiden ja henkilökunnan pitäminen kuivana ja lämpimänä voi olla lähes mahdotonta. Lastausrampin ollessa auki on CASA C-295M:n lämpötila hyvin nopeasti sama kuin ulkoilman. Sateella lastausramppi on märkä ja liukas ja tekee paarien kantamisen entistä haastavammaksi.
Hyvällä ennakkosuunnittelulla, harjoittelulla ja toimintaa kriittisesti arvioimalla ja kehittämällä on lääkinnällinen lentoevakuointi yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa varsin varteenotettava ja käytettävä ratkaisu. Lentokoneen nopea varustelu MEDEVAC- valmiuteen, nopea valmius ja hyvä kokemus yhteistyöstä puoltavat sitä, että CASA C-295M on toimiva yhteys Pohjoismaihin tai Pohjois- sekä Keski-Eurooppaan suuntautuviin lääkinnällisen lentoevakuoinnin tehtäviin.
TEKSTI JA KUVA ANNA PALONEN
sairaanhoitaja/opetushoitaja, Töölön sairaalan teho-osasto
