Kolme henkilöä eri vaiheissa ensihoitouraa vastasi kolmeen Systolen kysymykseen.
Miksi lähdit opiskelemaan ensihoitoa?
Tarkoitukseni oli hakea ensihoito-opintoihin jo lukion jälkeen, mutta yllättäen lähdinkin inttiin. Varusmiespalveluksen jälkeen löysin itseni Rajavartiolaitoksen leivistä. Ensihoito jäi kuitenkin korvan taakse ja ajattelin nyt kääntää tämän kiven.
Mitä odotat työltä?
Uusien mahdollisuuksien avautumista, unettomia öitä ja unohtumattomia kokemuksia sekä potilaiden että kollegoiden kanssa.
Mitä arvelet tekeväsi kymmenen vuoden kuluttua?
Toivottavasti jotain, jossa voisin yhdistää rajavartijan ja ensihoitajan ammatit. Jonain päivänä olisi mahtavaa päästä mukaan ulkomaan operaatiolle.
Mitä odotit työltä opiskeluaikanasi?
Valmistuin lähihoitajaksi vuonna 2014. Sitä ennen odotin työn olevan enemmän kiireellisten sairastumisten ja onnettomuuksien hoitamista. Todellisuudessa työhön liittyy paljon hitaasti yleistilaltaan heikentyneiden vanhusten kohtaamista. Lisäksi odotin työn olevan monipuolista, vaihtelevaa sekä haasteellista. Keväällä 2020 Savonia amk:sta valmistuttuani odotukseni olivat jo realistisemmat, kun työkokemusta oli mittarissa jo useampi vuosi.
Miten kokemuksesi ovat vastanneet odotuksia?
Kokemukseni ensihoidosta ovat pääasiassa vastanneet odotuksiani.
Työ on haastavaa ja vaihtelevaa, vaikka toki samankaltaisiakin tehtäviä tulee vastaan. Jokainen ihminen on kuitenkin erilainen ja samankin vaivan oireet voivat vaihdella hyvinkin radikaalisti. Tehtävien kiireellisyyden suhteen palauduin maanpinnalle jo ensihoidon harjoittelussa. Kävi myös ilmi, että työtä tehdään pääasiassa omalla persoonalla ja puhumalla, eikä erikoisilla toimenpiteillä tai välineillä, vaikka niitäkin joskus tarvitaan.
Missä arvelet olevasi kymmenen vuoden kuluttua?
Näen itseni 10 vuoden päästä ammattitaitoisena ensihoitajana, toivottavasti vähintään yhtä motivoituneena ja alasta kiinnostuneena kuin tällä hetkelläkin. Olen kehittänyt itseäni koulutuksilla ja ulkomaan vaihdolla.
Tavoitteenani on 10 vuoden kuluttua työskennellä esimerkiksi FinnHems 51:ssä Rovaniemellä. Myös ensihoidon tulevien ammattilaisten opettaminen kiinnostaa.
Minkälaisia olivat odotuksesi, kun aloitit ensihoidossa?
Kun aloitin työurani 30 vuotta sitten, ei vielä puhuttu ensihoidosta. Työ oli lähinnä sairaankuljetusta, eikä potilaita juurikaan tutkittu tai hoidettu. Odotin uran alussa, että on paljon kiireellisiä keikkoja ja kriittisiä potilaita. Vähän kyllä jännittikin, että kuinka sitä pärjää. Siitä se ammattiin oppiminen vasta alkoi ja huomasin, että työ on paljon muutakin.
Mitkä ovat isoimmat muutokset urasi aikana?
Isoimpia muutoksia on ollut siirtyminen sairaankuljetuksesta ensihoitoon. Sitten alkoivat hoitotason testaukset. Saimme ambulanssiin 12-kanavaisen ekg-laitteen ja lääkkeitä, kuten trombolyytin. Näiden uudistusten myötä motivaatio ja työn mielekkyys kasvoivat huomattavasti. Etelä-Pohjanmaalla ensihoito kehittyi tuolloin suurin harppauksin.
Toinen iso muutos oli ensihoitopalvelun siirtyminen yksityiseltä palveluntuottajalta kunnalliselle. Toiminnasta tuli järjestäytyneempää ja ohjatumpaa. Pääsimme eroon varallaolosta. Vapaa-aika lisääntyi huomattavasti, kun työpäivän loputtua ei enää tarvinnut päivystää ambulanssin kanssa kotona.
Mihin haluaisit puuttua ensihoidossa?
Haluaisin puuttua hoitoprotokolliin ja lääkkeisiin. Olisi hyvä, että ohjeet olisivat yhtenäiset koko maassa. Luulen, että tätä kohti ollaankin pikkuhiljaa menossa.
TEKSTI Kerttu Partanen
KUVAT Dimitri Lisitsyn, Mikko Salmenkangas