• http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
  • http://www.framepage.fi
Previous Next

Lääkintäesimies köyden jatkona

Perinteisesti köysipelastaminen on pelastajien tehtävä. Joskus noston tai laskun aikana potilasta on voitava hoitaa. Lääkintäesimies Janek Andersson etsiytyi ulkomaille köysioppiin.



irata13netti

En väitä, että ensihoito pitäisi saada köysillä pelastamisessa näkyvämmin esiin. Ennemminkin korostan yhteistyötä ja alojenvälistä tiedon jakamista. Niitä pitäisi kehittää nykyistä enemmän. On ajateltava laajemmin, potilaita on muuallakin kuin bussipysäkeillä ja olohuoneen lattialla. Pelastaminen ei saa olla pelkkä tekninen suoritus, vaan uhria on hoidettava ja tarkkailtava myös pelastamisen aikana, köysilläkin.

Mielenkiintoni köysityöskentelyyn ajoi minut Itä- Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Keväällä sain odottamaani postia Californian CMC:n Rope Rescue Schoolista. Olin hakenut sinne jo useampana vuonna suorittamaan NFPA-standardin mukaista Rope Rescue Technician I ja II -koulutusta. Aiemmin hain koulutukseen ensihoitajana mutta nyt lääkintäesimiehenä. Liekö siinä syy kurssille pääsyyn? Järjestäjät olivatkin kiinnostuneita uudesta työnkuvastani, ja ensimmäistä kertaa pääsin edes esittelemään heille köysi-, kiipeily- ja luolakokemustani.

Koulutukseen on vaikea päästä USA:n ulkopuolelta. Koska Pelastusopiston köysikoulutusta ei siellä tunnettu, sovimme, että suoritan jonkin kansainvälisesti hyväksytyn koulutuksen ennen USA:han menoa. Myöskään Ranskan Alpeilla käymääni köysipelastuskoulutusta ei katsottu riittäväksi, vaikka jenkit itse pitivät sen. Vaihtoehtoina oli pätevöityä CMC:n omilla lyhytkursseilla tai jollain muulla heillä tunnustetulla kurssilla kuten eurooppalaisten IRATA:lla (Industrial Rope Access Trading Assosiation) tai USA:n SPRAT-kurssilla.

IRATA-koulutus oli minulle järkevin ponnahduslauta. Lähdin E-Solo Companyn oppiin Romaniaan. He räätälöivät kurssirungon puitteissa koulutukseni tarpeitteni mukaiseksi. Taustani ja motivaationi pohjalta sain osallistua myös paikallisen vuoristopelastusryhmän Salvamontin harjoitteluun.


Vampyyrien ruokana

 Lensin 21 miljoonan asukkaan Romaniaan. Minut noudettiin Bucharestin lentokentällä, jossa oppaan lisäksi tervehti tukahduttava 40 asteen kuumuus. Lentokentältä 140 km:n automatka Brasovin koulutus- ja majoituspaikkaan taittui vajaassa neljässä tunnissa. Ajomatkalla tutustuin erilaiseen liikennekulttuuriin. Huonoilla teillä ajetaan miten sattuu, eräässäkin ohitustilanteessa kahden kaistan leveydelle mahtui kolme autoa ja kärryjä vetävä hevonen. Mikäli autossa on turvavyöt, niitä käytetään vain jos poliisi on näköpiirissä. Kontrasti oli iso, sillä olin menossa opettelemaan kansainvälisesti tunnustettuja turvallisuustaitoja.

Illan pimennyttyä pääsin majoituspaikkaani noin 1100 metrin korkeudella sijaitsevaan Predealin kylään. Se on tyypillinen vuorten sylissä oleva vuoristokylä. Brasov ja Predeal sijaitsevat Transilvanian alueella, jossa on myös Branin kylä Draculan linnoineen ja vampyyritaruineen. Aamulla selvisi, että ainakin maisemien puolesta olin saapunut oikeaan paikkaan. Vuoriston kirkas ilma, sininen taivas, jykevät harmaat kalliopaadet ja massiiviset seinämät olivat käden ulottuvilla.

E-solo Companyn Tiberiau Kantor tutustutti minut paikkoihin: Predealin hyppyrimäkeen, Brasovin urheilukeskukseen sekä E-Solon omaan harjoitushalliin. Yrityksen harjoitushalli on suuri tehdashalli, joka on täynnä erilaisia harjoituspisteitä: mastoja, torneja, kattomalleja, laskeutumiseen käytettäviä lavoja ja vaakapalkkeja. Mahdollisuudet köysillä työskentelyn harjoitteluun ja pelastamiseen ylhäältä ja alhaalta päin ovat rajattomat.

 

Älyttömästi toistoja

 Jokainen kurssilla opettava asia esitetään ensin tiiviinä pakettina. Sen jälkeen tehdään uskomaton määrä toistoja valvotusti. Kouluttajat piiskaavat rankasti virheistä romanialaisella raakuudella, kehuja on turha odottaa.

Kurssin läpäisyn lisäksi halusin oppia lisää uhrin auttamisesta köysien varassa köysitekniikoin. Harjoitusten aikana muodostuikin varsin hyvä kuva niistä mahdollisuuksista, joita ensihoidolla on käytettävissä näissä vaikeissa erityisolosuhteissa ennen uhrin alas saamista. Riippuen siitä onko uhri korkealla vai alhaalla vaihtuvat myös ensihoidon haasteet. Harjoitteiden aikana seurasin kuinka kauan todellisuudessa kestää ennen kuin uhri on saatettu maanpinnalle ensihoitoa varten. Koulutuksen useat vuoripelastusryhmän henkilöt toivat mukaan toden tuntua.

Paikallisen vuoristopelastusryhmän harjoituksissa keskityttiin pelastamiseen köysiratojen avulla, uhrin nostamiseen taljatekniikoilla ja uhrin laskemiseen köysillä.  Oli rohkaisevaa ja opettavaista nähdä pelastamisen käytäntöä IRATA:n tekniikoilla tuettuna. Tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että IRATA-tekniikkaa voidaan hyödyntää paljon pelastustoimessakin, vaikka se onkin kehitetty erityisesti teollisuuden käyttöön.

 

Tarkka loppukoepäivä

 Loppukokeen piti skotlantilainen IRATA-asessori Alan Forrest. Suullinen kuulustelu käytiin pikku yksityiskohtia myöten, ja palaute oli suoraa ja hienostelematonta. Kirjallisessa kokeessa oli osattava tai tie katkesi siihen. Koepäivän aikana sallitaan kolme pientä tai yksi vakava virhe ennen kokeen hylkäämistä. Vakavaksi virheeksi katsotaan turvallisuuteen kriittisesti vaikuttava laiminlyönti. Pienet virheet ovat esimerkiksi sulkurenkaan lukitsematta jättäminen tai huonosti köyteen tehty viimeistelemätön solmu.

Käytännön koe kesti loppupäivän. Siinä testattiin kaikki taidot, mitä viikon aikana oli opiskeltu: henkilökohtaiset ja työparin varusteet, köyden ankkurointitaidot ja erillistaidot. Oli pelastettava laskeutumislaitteen varassa roikkuva henkilö alhaalta päin käyttäen uhrin omia köysiä.  Köysitaidot testattiin nousemalla köysiä pitkin hallin kattorakenteisiin, jossa liikuttiin erilaisin tekniikoin köysiongelmarataa pitkin hallin toiseen päähän.

Monipuolinen lopputesti käsitti myös työköysien vaihtamista, teknistä kiipeilyä rakenteissa, laskeutumista, nousemista, solmujen ohittamista ja putoamissuojainten avulla etenemistä. Koko ajan testaaja seurasi etenemistä silmä kovana ja ajoittain keskeytti testin tarkastaakseen onko turvallisuus huomioitu riittävästi.

Testipäivänä ulkolämpötila oli 31 astetta. Hiki kirveli silmiä ja suola maistui suupielissä. Jokaisesta pienestäkin tuulenvireestä jaksoi olla hetken onnellinen.  Uuvuttavan päivän päätteeksi testaaja esitti tulokset omalaatuisella tavallaan: arviointilomake käteen, kädenpuristus ja skottilainen murahdus, jonka sanoma selvisi vasta lomaketta katsomalla.

Olen vakuuttunut, että aherrukseni jatkuu vuoden kuluttua samoissa lumoavissa maisemissa IRATA II -kurssilla. Seuraava etappini on kuitenkin Californian Richmondin palolaitoksen harjoitusalue ja CMC:n Rope Rescue Schooliin Rope Rescue Technician I / II -kurssi. Siitä lisää Systolen seuraavassa numerossa

 
irata12netti

Osaamista ja koulutusta eri tasoilla

 IRATA:n kaikki kolme tasoa käsittävät 4-5 harjoituspäivää ja yhden testauspäivän. Testauspäivänä on suullinen testi, kirjallinen koe sekä käytännön näyttökoe, jonka valvoo IRATA-testaaja. Testin hyväksytysti läpäissyt henkilö saa toimia saavuttamallaan tasolla kolme vuotta. Tämän jälkeen on läpäistävä uusi testi koulutuskeskuksessa. Ennen uutta testiä pitää ottaa vähintään kaksi ohjattua harjoituspäivää.

Jos IRATA:n läpäissyt henkilö ei työskentele vaadituissa olosuhteissa kuuteen kuukauteen, tulee hänen käydä päivittämässä taitonsa ennen seuraavien töiden aloittamista.

Pyrkiäkseen IRATA- tasolta toiselle pitää työskennellä vähintään 12 kuukautta tai 1000 tuntia. Kaikki työ ja harjoittelu dokumentoidaan lokikirjaan ja hyväksytetään.

IRATA-tasot
IRATA I - Technician taso
IRATA II - Lead technician taso
IRATA III - Supervisor taso

 

IRATA - Työturvallisuuden puolesta

 IRATA-organisaatio perustettiin Englannissa 1980. Myöhemmin Englannin työterveysviranomainen  ja IRATA loivat ohjeiston korkealla työskentelyyn. IRATA-koulutusmalli kehitettiin parantamaan työturvallisuutta ja tehokkuutta köysien varassa työskenneltäessä. Köysitekniikat luotiin ensin teollisuuden tarpeisiin, mutta myöhemmin mukaan on otettu myös köysipelastaminen. Monet pelastusorganisaatiot maailmalla toimivatkin IRATA-tekniikalla, joka on kaukana täydellisestä, mutta monessa tapauksessa tehokas ja työturvallinen lisä korkealla työskentelyyn.

IRATA tähtää turvallisuuteen jatkuvan kouluttautumisen ja työssä oppimisen keinoin. IRATA-dokumenttien mukaan sen tekniikoita käytettäessä työtapaturmien esiintyvyys on 1,22 /100 000 köysityötuntia. Järjestö on dokumentoinut yli kuusi miljoonaa työtuntia. 19 vuoteen ei ole tapahtunut kuolemaan johtanutta putoamista tai vakavaa loukkaantumista.

Teksti ja kuvat: Janek Andersson
Jutu on julkaistu Systolessa 4/2008

Suomen Ensihoidon Tiedotus Oy Copyright ©2019. All Rights Reserved.